Liity varssyt.fi sähköpostilistalle ja saat muistutuksen tulevista juhlapäivistä ja tarjouksia suoraan sähköpostiisi! 

Eino Leino Akseli Gallen-Kallela 1917

Eino Leino – Suosituimmat runot ja teokset

Eino Leino on yksi Suomen tunnetuimmista ja arvostetuimmista kirjailijoista. Leinon kynästä on syntynyt arvostettuja runoja, romaaneja ja näytelmiä. Leino myös Suomensi lukuisia teoksia. Kokosimme tänne Eino Leinon suosituimpia runoja ja teoksia! Etsi oma suosikki Eino Leino runo!

Eino Leino – Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehväseppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino Nocturne

Nocturne on yksi Eino Leinon kuuluisimmista runoista ja tässä teoksessa on kuvia Suomalaisuudesta yhdistettynä Eino Leinon runoihin.

Vesa-Matti Loiri - Nocturne

Eino Leino – Elegia

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.

Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu.

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat mieleni murheella maksoin.

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan!
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

Vesa-Matti Loiri - Elegia

Eino Leino Runo äidille

Minä tahdon maljani tyhjentää,
kun ensi leivoset laulaa,
kun koivut on hiirenkorvallaan
ja vuorilla virrat pauhaa.

Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa,
kun ensi joutsen soutaa,
kun kukka on puussa ja kukka on maassa
ja lehdot leikkihin joutaa.
***

Ne nousevat lapsuusmuistot nuo,
ne aukee maailmat armaat,
näen silmät mä äitini lempeän taas
ja taattoni hapset harmaat.
Elä murehdi turhia, äitini mun,

me tullaan, tullaanhan kyllä,
me tulemme poskin niin lämpimin,
meill’ onhan villaista yllä,
ja jos kylmäksi jää
sormi yks tai tää,
sun suukkosi kyllä sen lämmittää.

***

Elä murehdi turhia, äitini mun,
me tullaan, tullaanhan kyllä,
me tulemme poskin niin lämpimin,
meill’ onhan villaista yllä,
ja jos kylmäksi jää
sormi yks tai tää,
sun suukkosi kyllä sen lämmittää.

***

Sua kiitän mä Luojani armollinen,
kun annoit sa kodin hyvän,
soit äidin niin hellän ja herttaisen

Runo Isälle Eino Leino

Ikävöi, ihminen,
kaipaa kauneinta, muiston ja toiveen,
päiviä lapsuuden, aikoja armaita hempeän toiveen,
isää ja äitiä,
veljiä, siskoja vierailla mailla.

***

Ne nousevat lapsuusmuistot nuo,
ne aukee maailmat armaat,
näen silmät mä isäni lempeän taas
ja taattoni hapset harmaat,
Se vast´ oli mies!
Se taruja ties,
kun joutui ilta ja leimusi lies.

***

Ei ole suurempaa rakkauden valaa
kuin se, että lapsesi sua halaa
ja se, että pienessä sydämessä
Sinulle juuri
on varattu paikka
niin valtavan suuri.

Lahja miehelle varssyt.fi lahjapaketti ja heinänkorsi
ISÄNPÄIVÄ

Lahja miehelle

Pitäisikö keksiä lahja miehelle? Ei hätää me listasimme parhaat vaihtoehdot tähän artikkeliin! Tervetuloa tutustumaan suosikeihin!

LUE LISÄÄ »

Muistolause Eino Leino

Eikä mun haudallani saa haastaa,
että ma koskaan töitäni kaduin.
Seisoin ma hetken, katsoin ma taakse –
lähdin taas eespäin laajemmin laduin.
***
Mihin päättyvi tie?
Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään.
Meri, taivas ja maa kaikki, kaikk’ katoaa –
kuinka säilyisi sielu ihmisenkään?
Mut unessa niin armas on ajatella noin:
Viel’ kerran kevät saapuu ja koittaa uusi koi
ja huomentuulet tuntureilta henkää.
***
Kuolema kulkee,
kaatuvi kukka, puu.
Nukkuos jälkeen
päivätyön pitkän, nukkuos,
lämmin on helma Suomen.
***
Kuka keinussa jumalien keinuu,
ei hällä elon aika pitkä ole,
syyn, syyttömyyden hän huiput nähköön –
sitten tulkohon tumma yö!
***
Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän!
***
Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin,
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
***
Hymy hyyti, silmä sammui,
pois kulki kultainen elämä.
***
Helppo on maata päivätyön tehneen,
rauha on palkka raatajan parhain.
***
Pois aurinko painui, lankesi ilta,
jäi taivaan rannalle säihkyvä silta,
mut kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä.
***
Levoton on virta ja vierivä laine,
meri yksin ja meri ihanainen.
Nuku virta helmassa meren.
***
Hiljaa hiljaa yksitellen
helmet kirkkaat kihooavat,
sulaten polttavaa povea
lauhdutellen, lohdutellen.
***
Kaikki on kaunista minulle
tämän ilman kannen alla:
ilo, murhe, itku, nauru,
luonto, maailma, lokakin,
rauha suuren rakkauden,
vihurit vihan ja lemmen:
kaikell’ on kajastuksensa
Luojan suuresta suvesta,
ikuisesta auringosta
tähtitarhojen takana.
***
Koskena kohista, lampena levätä,
merenä myrskytä, pilvenä piristä.
Kohtalo itsensä etsijän on
syöksyä, kuihtua aurinkohon.
***
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri:
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
***
Nukkuos alla
kukkaisen kunnahan,
nukkuos niin kuin
helmassa äidin armaan.
Helppo on maata
päivätyön tehneen.
Rauha on palkka
raatajan parhain.
***
Ikävöi ihminen
taa ajan, paikan ja tuonenkin laineen!
Rannalta tuskien
nää pyhä tähtesi yli yön ja aineen.
***
Oi, vielä mä kerran sen virren
sun kanssasi laulelen,
kun siivin puhtahin tullen
saan luoksesi taivaaseen.
***
Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.
Onnellinen on se,
Ken laaksohon ehti.
Nuku lehti helmassa laakson.
***
Tule tuuli, tuui purtta vieös
veikkosi venettä!
Anna juosta puisen purren,
mennä mäntyisen venehen
saarelle sanattomalle,
niemelle nimettömälle!
***

Muistovärssy
MUISTOVÄRSSYT

Muistovärssyt isälle, äidille ja isovanhemmille

Tutustu tästä kaikkiin muistovärssyihin: https://varssyt.fi/muistovarssyt-muistolauseet-ja-suruvarssyt/ Mikäli et pääse hautajaisiin voit muistaa kukkalähetyksellä. Klikkaa tästä ja voit tehdä kukkatilauksen suoraan netissä.  Ei pienet sydämemmeymmärtää voi,miks´ kultainenvaarimme

LUE LISÄÄ »
muistovärssy
MUISTOVÄRSSYT

Uskonnolliset muistovärssyt

Tutustu tästä kaikkiin muistovärssyihin: https://varssyt.fi/muistovarssyt-muistolauseet-ja-suruvarssyt/ Mikäli et pääse hautajaisiin voit muistaa kukkalähetyksellä. Klikkaa tästä interflora.fi kauppaan josta voit tehdä kukkatilauksen  netissä.  *** Herra anna meille

LUE LISÄÄ »

Eino Leino Rakkausruno

Minä rakastin metsää ja maailmaa,
nyt rakastan häntä mä vain,
hän on minun metsäni, maailmain,
hän on minun ainoain.

Minä rakastin yötä ja päivää myös,
nyt rakastan häntä ma vain,
hän, hämärän impeni ihmeellinen,
niin vieno, mut väistyvä ain.

Minä rakastin muita ja itseäin,
nyt rakastan häntä mä vain,
hän on mulle minä, hän on mulle muu,
hän on minun armahain.
***
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
***
Rakkaus! Sana suloinen,
sana siipien valkeiden,
sana suurinten sankar-töiden,
valo synkinten sydän-öiden,
rinnan yöllinen yksin-nyyhky,
rauhan viesti ja voiton kyyhky,
päivän paiste ja tuike tähden,
riemun parhaimman paras lähde,
suden suitsi ja himon ohja,
tahdon ponsi ja tarmon pohja,
sana sankarin – Jumalan -.
Rakkaus on valtias maailman!
***
Sua katson vaan, sua katson vaan,
sua katselen silmät veessä.
Tää onneni on niin outo ja uus,
sen että mä vapisen eessä.

Kun sydän on auki, on kiinni suu,
mun syömeni hehkuu ja halaa.
Sua katson ja säästän ja silitän vaan
kuin kerjuri leivänpalaa.

Minä joka en nauttinut onnestain
kuin sieltä ja täältä murun!
Tää pöytä mulleko katettu ois?
Ois tullutko loppu surun?
***
Oi, jos oma impeni armahin
mä tänne sun vieraaks’ saisin,
karit kaikki ma tieltäsi perkkaisin
ja väylät mä viitottaisin.

Ja kieloja aalloille kylväisin
mä talvisen tuiskun lailla
ja saisivat sadetta saaretkin
ja kunnahat rantamailla.

Näin lempeni tuoksuja henkisit vaan
ja kulkisit kukkamerta.
Ja nyt jos, impi, et tullekkaan –
niin tottahan toinen kerta!

***
Miks äkkiä vaikenit, impyein,
miks silmäsi kyynelöi?
Mikä pilvi peittävi päivyein,
mikä onnesi ontoks söi?
Kas, kuinka kukkivi kaunis maa
ja laulavi leivonen
ja kuinka pihlaja tuoksuaa –
sinä vain olet murheinen!

Sa oothan umpussa nuoruuden
ja rintasi raikas on
ja elämä viittovi hymyillen –
siis olkosi huoleton!
Ja jospa huolien häivä vois
sun taivosi synkistää,
sen paistais lempeni päivä pois
ja taas olis suukkossää.» –

Ma muistin syksyä synkeää,
kun harmaja taivas on,
kun nurmen kukkaset peittää jää
ja metsä on lauluton.
Ma elämän syksyä aattelin,
kun harmaja taivas on,
kun poiss’ on poskien ruusutkin
ja ääni on soinnuton.

Ja syksyn-synkeä aatos tuo
se hiipi mun rintahain:
Lie silloin jäässä jo lempes vuo
ja tuntehes tuhkaa vain.
Sa lemmit säihkyä silmien
ja ruusuja poskipään,
kun niiden näät sinä kuollehen,
kuin käynevi lempes tään?» –

Oi, ällös itke mun armahain!
mun Ainoni armainen
nyt kukkivi lempeä tuoksuttain
kuin pihlaja keväinen.
Sen tuoksuja hengin mä vallaton
ja kukkia poimin vaan,
kun taivas siintävä, kuulas on
ja nuori on nurmi maan.

Niin, talvi saapuvi kerran kai
ja kukkaset kuolla voi,
mut pihlajassapa talvellai
taas tilhien laulu soi.
On sorja kukkiva pihlajapuu,
mut sorjempi marjassaan,
kun kylmä, kuollut on luonto muu
ja poissa on marjat maan!
***
Rakastettu, armastettu
ijankaikkisesti
Kuinka kuolis lempeni,
mi nyt jo kaikki kesti?

Saat sa olla armoton
ja saat sa olla paha!
Jälleen kun ma muistan Sun,
ma sulan niinkuin vaha.

Saat sa olla uskoton,
ja että ootkin, tiedän!
Kuolla olin kerran tuosta,
hymysuin nyt siedän.

Täällä, tähtitarhassani,
hiljaisuus on pyhä.
Tänne kuulut Sinä vain,
Sa ainut, armas yhä.

Tule tänne, tähti-yöhön,
tänne, missä olit,
ennen kuin Sa menit pois
ja toisen omaks tulit!

Tääll’ on taikalinna tehty
Sulle surun puista,
ollehesta onnestain
ja uuden haaveiluista.

Tule! Etkö nää jo, kuinka
sydämeni riutuu,
koko maailma ympärillä
himmenee ja hiutuu.

Sammuu sanat, säveleet
ja kaikki kaunis hajoo.
Tule, tumma, armas lapsi!
Ylevinkin vajoo.

Mikä vaipuu, vaipukoon!
Mun rakkauteni kestää.
Suuri suru, suuri tieto
meiltä eron estää.
***
Lennä, lennä lempeni,
Lennä yli vuorten!
Ei ne estä vuoretkaan
lempimistä nuorten.
***
Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet
ja kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.

Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.
***
Muistelen minä sinua:
satakielet soittelevat
yössäni hämärtyvässä.

Muistelet sinä minua:
lepinkäiset lentelevät
pääsi päälle istumahan.

Muistelemme toisiamme:
kaksi kaunista kesällä,
kesälehti kolmantena.
***

Kun aavehet mieltäsi ahdistaa,
niin lemmi! – ja aavehet haihtuu.
Kun murheet sun sielusi mustaks saa,
niin lemmi! – ja iloks ne vaihtuu.
Ja jos sua häpäisee vihamies,
niin lemmellä katko sen kaunan ies
ja katso, hän kasvonsa kääntää pois
kuin itse hän hävennyt ois.

Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet
ja kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.

Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.

Hymyilevä Apollo

Eino Leino Helkavirsiä ja Hymyilevä Apollo

Helkavirsiä on balladien, legendojen ja myyttien sikermä, matka ihmisen sisimpään ja muinaisuuteen. Se on suomalaisen runouden suurimpia saavutuksia. Eino Leino kuvaa teoksessa ihmisen syvimpiä pyrkimyksiä ja sisäisen etsimisen tarvetta. Runoelma Hymni sisältää osat Höyhensaaret, Laulu metsässä sekä Hymyilevä Apollo.
ystävänpäivä runo sydämiä
KIITOS RUNOT

Ystävänpäivä runo ja värssypankki

Ystävänpäivänä juhlistetaan ystäviä ja ystävyyttä, sekä rakkautta ja rakastettuja. Ystävänpäivänä on kiva muistaa läheisiä kivalla lahjalla, kortilla ja runolla. Listasimme tähän artikkeliin suosituimmat ystävänpäivärunot ja -värssyt. Voit valita sinulle ja ystävälle tai rakkaallesi sopivimman runon laajasta valikoimasta!

LUE LISÄÄ »
Rakkausruno kukat ja kädet muodostavat sydämen
RAKKAUSRUNOT

Rakkausruno ja -värssypankki

Tänne on koottu kauneimmat rakkausrunot, -värssyt ja -laulut. Tervetuloa ihastelemaan kauniita rakkausrunoja ja etsimään juuri se oikea omalle rakkaallesi, kutsu- tai kiitoskorttiin, hääkutsuun tai -seremoniaan!

LUE LISÄÄ »

Eino Leino 2€ kolikko

Eino Leino on erittäin arvostettu ja hän onkin saanut monenlaisia tunnustuksia vuosien mittaan. Vuonna 2016 valmistettiin erä kahden euron kolikoita Eino Leinon kunnioittamiseksi. Kolikon on suunnitellut Pertti Mäkinen ja niitä valmistettiin yhteensä 1 000 000 kappaletta. Eino Leino erikoisrahan arvo ei siksi ole ainakaan vielä noussut erityisen paljon. 

Eino Leino 2€ 2016