Hautajaisvärssyt

Ummista silmäsi uupunut. Tunne, tuskasi lähti.
Kun heräät unesta, kimmeltää silmiisi aamutähti.
***
Rakas ystävä ei koskaan kuole. Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.
***
Jää kaunis maa, elo täällä jää, tien yllä tähtönen hohtaa.
Ei kuolo olla voi matkanpää, sen portti ikuiseen johtaa.
***
Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi, ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.
***
Lähdit niin hiljaa,
että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalle
sinut kantoi tuuli.
Mutt’ sydämiimme
läpi elämän
jätit muistosi lämpimän.
***
Aamuruskosta iltaruskoon
kulkija elämän taivaltaa.
Määränpäähän saapuessaan
uneen rauhaisaan vaipua saa.
***
Luoja päättää päivistämme,
tietää, tuntee elämämme.
Antaa rauhan, levon suo,
jokaisen hän kutsuu luo.
***
Kädet paljon työtä tehneet,
mua lasna kantaneet,
kädet väsyneet, kädet rakkaat,
mun puolesta rukoilleet.
Ne peitteellä hiljaisina suonin sinisin
nyt viimeisen, viimeisen kerran
on käyneet ristihin.
***
Missä taivas ja meri kohtaa, minne aalto ja tuuli käy, minne aurinko
nouseva hohtaa, siellä kaikki kerran toisensa kohtaa.
***
Sain nähdä, kuinka järvi hohtaa purppuraa,
ja päivä hiljaa painuu jo taivaanrannan taa.
Niin lähellä on alku ja matkan määränpää,
vain tuuli ylle vetten hiljaa soimaan jää.
***
Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yhtäkkiä vain huomaa,
se päättyi tähän.
Kun sammui sydän läheisen,
on aika surun hiljaisen.
***
Me kuljimme yhteistä taivalta,
pienen kappaleen maista matkaa.
Sinä saavutit sataman rauhaisan,
minä yksin saan tietäni jatkaa.
***
Ei häntä, jolta tähdet radan saa, voi ihmisajatukset taivuttaa.
-Saima Harjama
***
Olen siirtynyt vain rauhaan lempeään, silti teidän olen, lähellenne jään. Tallentakaa menneen parhaat muistot, muiden olla antakaa
kuin ennen voimissani te minut muistakaa.
***
Ja minä lähden.
Mutta linnut jäävät tänne
ja laulavat,
ja minun puutarhani jää, vihreä puu ja kaivo.
-J.R. Jiménez
***
Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
-Eino Leino
***
Suurin suru on sanaton,
syvin kaipaus äänetön.
Tää hiljaisuus kantakoon sulle sen,
osanottoni suurimman lämpöisen.
***
Niin yllättäen, äkkiä lähdit sä pois
emme sua vielä antaneet ois.
On suru, kaipaus suunnaton
mutt’ tiedämme sun hyvä olla nyt on.
***
Rakkaus ei koskaan häviä.
-1 Kor. 13:8
***
Askel hiljenee – seisahtuu,
liekki hiipuu – sammuu.
On kiitoksen ja jäähyväisten aika.
***
On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa,
pian meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin.
Sulle lausumme nyt näkemiin.
***
Nyt aikaa mennyttä katselen
ja polkua yhteistä muistelen.
Oli kukkia varrella polun sen,
ilon, onnen sekä myös murheiden.
Niistä kaikista sidon seppeleen,
rakas, Sinua kiittäen, kaivaten.
***
Hän lähti.
Ovenkahvaan ja kynnyspuulle jäi kaipaus kukkimaan.
Se kuiskaa kysyvän suulle:
Ei erhettä milloinkaan
tee elämän antaja meille, vaikka tänään tuntuukin niin. Sydän kuitenkin Jumalan teille jäi itkien kiitoksiin.
***
Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
***
Järven rantoja laineet huuhtelee,
puut hiljaa kuiskii ja kuuntelee,
ei metsässä enää kulkijaa.
Me katsomme jälkiä kättesi töiden,
kiittäen, kaivaten, ikävöiden.
***
Purjehdi rakkaani luokse kaukaisen maan, miss´ jälleen sut kohdata saan.
***
Levoton on virta ja vierivä laine, meri yksin suuri ja meri ihanainen. Nuku virta helmassa meren.
***
Nyt enkelten kanssa käyt käsityksin,
ei jätetty meitäkään tänne yksin.
Jäi muistoksi lämpösi suloinen,
silmäsi loiste, hymysi aurinkoinen.
***
Hän jätti tuuleen kuiskauksensa,
hymynsä auringon lämpöön ja
tähtiin silmiensä ystävällisen tuikkeen.
***
Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä surumme on
kevyempi kantaa.
***
Olit aina niin hyvä ja herttainen,
oli sydämes´ jalo kuin kulta,
palkitkoon Isämme taivainen,
mitä saaneet oommekaan sulta.
***
Oli sulla sydän niin lämmin, hellä,
oli siellä paikka meillä jokaisella.
Mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit,
meitä aina muistit ja huolta kannoit.
Kauniit muistot voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
***
Päämme painuu, sydän on hiljaa, me nöyrrymme eessä noutajan.
Hän on korjannut tähkän mi maahan taipui,
on auttanut häntä ken matkalla vaipui.
Me siunaamme matkasi viimeisen,
tuomme kummulles parhaimmat parhaimmat kiitokset.
***
On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa,
pian meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin.
Sulle lausumme nyt näkemiin.
***
On lempeä levon maa,
unen kaarisilta sinne johdattaa.
***
Hän jätti tuuleen kuiskauksensa,
hymynsä auringon lämpöön ja
tähtiin silmiensä ystävällisen tuikkeen.
***
Tämä varjojen maa,
jää kauas taa,
vihdoin väsynyt sydän levon saa.
***
Tuonen lehto, öinen lehto, siell’ on hieno hietakehto sinnepä lapseni saatan.
***
On kuin päivä maillaan ois,
kun isän silmät sammui pois.
Ei höystä enää isän askeleet raivaamassa kotipellon multaa.
Ei kuulu rakas ääni kotitanhuvilla, vaan osa hällä kalliimpi on kultaa. Sai tuskan jälkeen levon luona Jeesuksen jättäen meidät syvään kaipaukseen.
***
Pois aurinko painui, lankesi ilta,
jäi taivahan rannalle säihkyvä silta,
mut kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä.
-Eino Leino
***