Kauneimpia muistolauseita

***

Lyhyet muistolauseet

• Kiitos suuresta rakkaudestasi
• On raskasta luopua rakkaimmastaan, vaikka tietää: hetkeksi ainoastaan.
• Elon polkuja kulkeissain, sua muistelen rakastain.
• Levoton on virta ja vierivä laine, meri yksin suuri ja meri ihanainen. Nuku virta helmassa meren.
• Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie.
• Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, hän elää, vaikka olisi kuollut.
• Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin.
• Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
• Minun aikani on sinun kädessäsi, Herra.
• kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
• Iltaan ehti kevään päivä, jälkeen jäi vain surun häivä.
• Makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa. Sinnepä ei hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan.
• Katsoi Herra ajan täyttyneen, kutsui luokseen väsyneen.
• Minun päivän olivat määrätyt ja kirjoitetut Sinun kirjaasi ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.
• Kauniit muistot voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa.
• Olen kuullut, on kaupunki tuolla, yllä maan, päällä pilvien usvain, luona välkkyvän taivasten rantain, siellä kerran, ah, olla mä saan.
• On ajaton avaruus,arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.
• Kiitos ja siunaus hiljainen myötä matkalle, jossa ei tuskaa, ei yötä.
• Kauniit olivat onnemme päivät, kauniit muistot jäljelle jäivät.
• Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti, ei se ijäks´ sammu, ken elämästä lähti. Nuku tähti helmassa päivän.
• Rauhan minä jätän teille : minun rauhani, sen minä annan teille. Älköön sydämenne olko murheellinen.
• Säveltä hiljaisuuden sanat ei häiritä saa. Kirkkaus ikuisuuden ihmistä koskettaa.
• Tuonen viita, rauhan viita! Kaukana on vaino, riita. Kaukana kavala maailma.
• Tuuli sen kulkee ja lentävi lehti, onnellinen on se, ken laaksohon ehti. Nuku lehti helmassa laakson.
• Täällä on kuin kukkasella elo lyhyt meillä, siellä ilo loppumaton niin kuin enkeleillä.
• Värähti hiljaa välkkyvät veet, kuiskasi korvessa tuuli. Kukkaset vaipuivat rukoukseen, siintävä Korkeus kuuli.
• Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
• Aikamme on lyhyt, syttyvä, sammuva kuin liekki.
  Kaivaten sinua
• Ei hyvästien jättö ole tää, et pois ole mennyt, vaikka emme sua nää. Olet huolemme, onnemme jakanut ain´ siksi sanomme kuten ennenkin vain: ”Nähdään!”
• En rakasta ystävääni ois halunnut antaa vielä pois. Nää terveiseni sinun luo taivaan sinilintu tuo: Vielä tavataan !
• Ei ole varjoa kenenkään saapuvan yllä. On vain aamu. On vain perille pääsy.
• Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.
• En ma iloitse, en sure huokaa, mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu.
• Tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen.
• En ma enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta; pienentyy mun ympär´ elon piiri, aika seisoo, nukkuu tuuliviiri. Edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie.
• Herra, kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.
• Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.
  amme luottaa uskolliseen Luojaan yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
• Tässä vielä olit äsken, Nyt olet kaiku ja tuuli, kaukaa katsova iltatähti,pilvi taivaanrannalla.
• Hyvän, iloisen ihmisen muisto, miten mieltä se lämmittää. Miten aina sen soinnusta sieluun sävel pieni soimaan jää.
• Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä kadotamme osan itsestämme, usein juuri parhaan osan.
• Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
• Ikiliekki ihmisen henki on, se on syttynyt säteistä auringon, päivän puoleen se halaa.
• Ja hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva.
• Ja henki ikuinen taa tuonen virran kantaa, päin rauhan suurta rantaa vie pienen ihmisen.
• Kaikk´ on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk´ on niin hellää ja hyvää.
• Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää.
• Kiitos rakas ystävä yhteisistä vuosista, sinuun aina luottaa voin onnessa ja murheissa.
• Kiitos, vanha ystäväni leikeistämme lapsuuden iloista, suruista nuoruuden, tuesta, turvasta vanhuuden.
• Kuin ehtymätön virran juoksu, kuin tuntematon tuulen tie, kuin kesäyössä kielon tuoksu, se tuokionsa tuo ja vie.
• Voin aavistella rannan tuolla puolen, miss’ soluu venhe onnen valkamaan.
• Kuoleman välttämättömyyttä älä pelkää, muista edessä eläneitä ja jälkeesi tulevia.
• Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.
• Rakastettu – kaivattu
• Suurella rakkaudella
• Tuulien soitot on vaienneet ympäri soi ikityynet veet.
• Taivaan linnut, tuulet maan, seuraksesi sinne saat.
• Tarjosi taivas sinulle rauhan, lempeän levon ja unen niin lauhan.
• Tuntemattomat ovat Herran tiet.
• Uuden aamun valkeuteen herätä suo nukkuneen.
• Vaivu varjohon kukkasten, lepää lehdossa rauhan maan.
• Valosta saavuit, valoon sä lähdit, tähdenlentona valaiset tietä.
• Väsynyt sydän levon sai valkeni ikuinen sunnuntai.
• Ylitse elämän, ylitse kuoleman rajan Jumala vienyt on vaeltajan.
• Älä pelkää, sanoo Herra. Minä olen sinut nimeltäsi kutsunut.
• Älkää itkekö, sillä tapaatte hänet vielä pian.
• Rakkaudella muistaen
• Kiitollisuudella ja kaipauksella
• Rakas ystävä ei koskaan kuole. Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.
• Tuuli puhaltaa missä tahtoo; ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.
• Taivaan katse pysyy meissä, hiljentää särkyneet äänet, miten syvältä tulevatkin, ja tyynnyttää levottomat unet, enkelien ikävän.
• Kaikesta kiittäen
• Pian kuihtuvat kummulla kukat nää, mutt´ muistosi kallis iäksi jää.
• Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan.
• Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset siunaa Herra.
• Rakkaus ei koskaan häviä.
• Rauha uneen uupuneelle, matkan määrään saapuneelle.
• Rauhan maa kangastaa, siellä tapaamme kerran.
• Ristisi, Herra, mua valaiskoon kun tieni painuu kuolon laaksohon.
• Siell´ ikionnen asunnoissa on murhe, tuska, huoli poissa.
• Siunattu olkoon sun tiesi, siunattu matkasi viimeinen.
• Sua kohti, Herrani, sua kohti ain.
• Suuri rakkaus ei tunne aikaa, ei paikkaa, ei unta eikä kuolemaa.
• Suo surun hiljaa muuttua kauniiksi muistoiksi.
• Sä hetken viivyit täällä vaan, kuin kastehelmi päällä maan.
• Tapahtukoon Herra sinun tahtosi.
• Tärkeämpää on se, että ihminen eli, kuin se, että hän kuoli.
• Tie valmis on ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen.
• Lämpimästi muistaen
• Sanomattomasti kaivaten
• Syvästi kaivaten
• Elon polkuja yksin kulkeissain, sua muistelen lämmöllä, rakastain.
• Ei kotiimme keväiset kellot soita, on rakkaani pois, on raunioita.
• On lempeä levon maa, unen kaarisilta sinne johdattaa
• Hän sinne eeltä lähti, mua siellä odottaa. On hellä johtotähti lähemmäs Jumalaa.
• Hän oli ainoa tähti, ainoa kauneus, riemu ja rikkaus elämäni taivahalla.
• Ei häntä, jolta tähdet radan saa, voi ihmisajatukset taivuttaa.
• Ei pelkoa taivaassa, vain rauha ja ikuisuus.
• On lähdön hetki salainen, vain Luoja yksin tietää sen.
• Enkelit soittavat kellojaan, sua oottaa luokseen jo Luoja.
• Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie.
  Iäisyysmatkaasi siunaten
• On siellä ikuinen kesän maa, sydän väsynyt levätä saa.
• Jälleennäkemisen toivossa
• Lepää rauhassa
• Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen? Me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
• Hyvälle naapurille
• Hyvää ystävää ikävöiden
• Kauniina nauhana vuosien päivät helmenä jokainen muistoksi jäivät.
• Elämän päivien ketju on kallis, helmist` en yhdenkään kadota sallis.
• Kauniit olivat onnemme päivät, kauniit muistot jälkeen jäivät.
• Loppui tuska, tuli rauha, uni kaunis ikuinen.
• Onnellinen on hän, joka päänsä painaa iankaikkisen Isän syliin.
• Kiitos kun olit totta hetken, nyt mun täytyy tästä jatkaa. Vierelläni teet loppuretken vaikka se olis kuvitelmaa. Kun taivaan tähdet tuikkii luokseni lentää saat jokaisen illan myötä unessa tavataan.
• Rauhaisaa lepoa
• Vaivu varjohon kukkasten, lepää lehdossa rauhan maan.
• Jäähyväistervehdys
• On maa, johon kaikki polut katoaa. On rauhan maa.
• Valoisaa muistoasi siunaten
• Onneni on olla Herraa lähellä turvata voin yksin Jumalaan.
• Viimeinen tervehdys
• Paikkasi on tyhjä, kaipaus suuri ja rajaton.
• Nosta silmäsi, hiljaa syttyvät kaikki kirkkaat tähdet.
• Kera syksyn lehtien, lähdit, isä/äiti/sisko/veli kultainen.
• Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää, lepää Jumalan kämmenellä.
• Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten.
• Näe, oi ihminen, ylitse rajan, aavista autuus vaeltajan.
• Pian kuihtuvat kummulla kukat nää, mutt´ muistosi kallis iäksi jää.
• Näin aukeaa portti viimeinen valoon ja lauluun lintujen.
• Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan.
• Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on.
• Olit aina niin hyvä ja auttavainen, oli sydämes jalompi kultaa.
• On lempeä levon maa, unen kaarisilta sinne johdattaa.
• On lähdön hetki salainen,vain Luoja yksin tietää sen.
• Siunattu olkoon sun tiesi, siunattu matkasi viimeinen.
• On pursi irronnut maan laiturilta, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
• On siellä ikuinen kesän maa, sydän väsynyt levätä saa.
• Jäi jälkeesi kotipiha hiljainen sen puut ja pensaat lintuineen.
• Onnellinen on hän, joka päänsä painaa iankaikkisen Isän syliin.
• Ei poluilla enää kulkijaa, vain muistot kodissa asustaa.
• Kiitos, rakas puolisoni vuosista ihanista iloista ja murheista jotka yhdessä jaoimme.
• Kun suru häipyy, tulevat muistot ja jokainen niistä koskee yksitellen.
• Kiitos sulle rakkaimpani, olit kallein päällä maan, annoit voiman, uskalluksen,jota arkeen tarvitaan. Olet mennyt, olen yksin, perääsi näin huutaen äänettömän huokauksen: Olet rakkain, tiedät sen.
• On raskasta luopua rakkaimmastaan, vaikka tietää: hetkeksi ainoastaan.
• Kuinka lähekkäin kulkevat onni ja tuska. Niin kuin varjo seuraa valoa ne kulkevat yhdessä ja syntyvät toistensa sydämessä.
• Kiitos ja siunaus hiljainen myötä matkalle, joss’ ei tuskaa, ei yötä.
• On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha.
• Kaikki elon siteet kerran häviää, muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.
• On maa, johon kaikki polut katoaa. On rauhan maa.
• Oli askel kauan jo verkkaisa se kaipuusta levon jo kertoi.
• Onneni on olla Herraa lähellä turvata voin yksin Jumalaan.
• Paikkasi on tyhjä, kaipaus suuri ja rajaton.
• Sä lähdit täältä hiljaa pois kuin kynttilä sammunut ois.
• Ystävyydestäsi kiittäen
• Et jättänyt jälkeesi tyhjää sijaa, vaan rakkauden täyttämän muiston.
• Ja kerran tuskaa vailla hän herää uuteen elämään.
• Ajan parhaan hyvä paimen ties, pääsi lepoon väsynyt matkamies.
• Auta meitä Herra, meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme.
• Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
• Elon polkuja yksin kulkeissain, sua muistelen lämmöllä, rakastain.
• Lepää rauhassa, puoliso hellä, suru raskas on sydämellä.
• Autuaat ovat ne ihmiset, joilla on voimansa surussa.
• Vaipui käsi vakaa, ahkeroiva, uneen uupui isän rakkaan pää.
• Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa Herrassa.
• Lepää rauhassa, puoliso hellä, suru raskas on sydämellä.
• Siellä kukkia täynnä on maa, sydän uupunut levätä saa.
• Me kuljimme yhteistä taivalta pienen kappaleen maista matkaa. Sä saavutit rauhan sataman, minä yksin saan tietäni jatkaa.
• Jokainen lähtö voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen.
• Kyynelten läpi loistavat onnellisten päivien muistot.
• Mieleni kaipaa ja tahdon rakastaa ajatuksin sua aina. Me vaikka erotaan, taas kohdataan, on elämämme laina.
• Minä rakkaani kohtasin elon tuulien tuiveroissa. Nyt yksin taas taivallan polkuain, on rakas viereltä poissa.
• Haki enkeli sinut nyt taivaan teille, suojelusenkeli olethan meille.
• Mut hamaan ajattomuuteen kuvas kauniin kalleudeksi vien. Kun heräämme eloon uuteen, sua varron varrella tien, ja varjonas silloin käyvä lien, valo, vierelläs ajattomuuteen.
• Ei häntä, jolta tähdet radan saa voi ihmisajatukset taivuttaa.
• Ei siellä päivä laske milloinkaan, soi suvivirret uudet ainiaan.
• Ei ole iäksi mennyt hän, joka lähti. Katso; jo kirkastuu pieni tähti.
• Ei ole yötä, joka ei aamuksi muutu, ei kuolemaa, joka ei kirkkautta nää.
• Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha sydämessä kärsineen.
• Emme voi koskaan erota, sillä muistosi elää aina.
• Ero kestävi vain vähän aikaa, taas ylhäällä kohtaamme sun.
• Et jättänyt jälkeesi tyhjää sijaa, vaan rakkauden täyttämän muiston.
• Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
• Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään.
• Herra, opeta meitä tahtoosi tyytymään.
• Ei syki enää sydän lämpöinen, on poissa rakas, läheinen. Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen.
• Emme sanoa voi – emme tahdokaan, hän kuoli – ei, hän lähti vaan valoisin hymyin viittoen hän vaelsi toiselle rannalle jättäen meidät aavistamaan miten kauniit ovat rannat sen toisen maan.
• Emme unohda muistoas kaunista, hyvää, viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää.
• Heittäkää hiljaa arkulle multaa, siellä on mummu, siellä on kultaa.
• Hän lähti, mutt´ on vielä lähellämme tuhansin sitein meihin liittyen, ja kotihin ja liki sydäntämme jäi kaiku askelten rakkaiden.
• Joka yö kun Sinä nukut, me kiipeämme tähdille, puhallamme suukkoja Sinun poskellesi, ja lähetämme enkelin vierellesi, sillä olemme itse vielä niin kaukana.
• Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja iankaikkisesti.
• Hiljaisuuden rannalla vallitsee suuri vapaus.
• Minun aikani on sinun kädessäsi, Herra.
• Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa.
• Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.
• Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä.
• Mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi.
• Niin lempeänä leviää hiljaisuus, niin säteilevänä taivaan avaruus.
• Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.
• Jäi ahkera työsi muistoksi meille, hyvän sydämes ohjeet elämän teille. Sä aina muistit ja huolta kannoit, et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit.
• Kaikki elon siteet kerran häviää, muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.
• Kera syksyn lehtien, lähdit, Isä kultainen.
• Kiitos hoivasta lapsuuden, rakkaudesta, min´ annoit meille. Annoit eestämme parhaintas, siunaamme, isä, sun muistoas.
• Kun loistat tähtenä iltataivaan, niin muistathan lapsias´ päällä maan. Teit eestämme, Isä, niin paljon työtä, siitä sinulle kiitos – ja hyvää yötä!
• Kun mummot kuolevat, heistä tulee kukkaniittyjä ja kaislaa ja joistakin mummoista tulee puita ja he humisevat lastenlastensa yllä, suojaavat heitä sateelta ja tuulelta ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen.
• Kädet paljon työtä tehneet, mua lasna kantaneet, kädet väsyneet, kädet rakkaat, mun puolesta rukoilleet ne peitteellä hiljaisina suonin sinisin ne viimeisen, viimeisen kerran on käyneet ristihin.
• Niin turvaisaa on Herra, sun rauhaas nukahtaa.
• Niin kuin muuttolintusen tie, kotia kohti matka vie.
• Hymy hyytyi, silmä sammui, pois kulki kultainen elämä.
• Hän, joka antaa surun, antaa myös lohdutuksen.
• Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie.
• Ihminen kuolee – muisto elää.
• Ikuisuus on hyvin lähellä, vain sydämen matkan päässä.
• Ilta on tullut, Luojani, armias ole suojani.
• Iltaan ehti kevään päivä, jälkeen jäi vain surun häivä.
• Lepoa ja rauhaa poisnukkuneelle.
• Näe, oi ihminen, ylitse rajan, aavista autuus vaeltajan.
• On lempeä levonmaa, unen kaarisilta sinne johdattaa.
• On siellä ikuinen kesän maa, sydän uupunut levätä saa.
• Takana elämän tuulet, eessä rauha – iäisyys.
• Ja kerran tuskaa vailla hän herää uuteen elämään.
• Jo valkenee kaukainen ranta !
• Jumala on rakkaus.
• Jumala ei koskaan sulje ovea aukaisematta toista.
• Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
• Jumalat ovat salanneet eläviltä kuolemisen onnen, jotta he jaksaisivat elää.
• Jumalan suuri rakkaus pyyhkii pois kaiken surun, tuskat ja kyyneleet.
• Jäi jälkeesi kaipuu, jäi sanaton suru.
• Kaikella on päämääränsä ja lopulta kaikki on oleva valoa.
• Kahtaalle kulkee tie, jostain pois ja jotain kohti vie.
• Kun aika päättyy, alkaa ikuisuus.
• Tämä varjojen maa, jää kauas taa, vihdoin väsynyt sydän levon saa.
• Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.
• Katsoi Herra ajan täyttyneen, kutsui luokseen väsyneen.
• Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.
• Kauniit muistot voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa.
• Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen? Me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
• Kiitos ja siunaus hiljainen myötä matkalle, jossa ei tuskaa, ei yötä.
• Kiitos kaikesta, minkä sinulta sain.
• Kipua sä tunne et, hiljaisuutta kuuntelet.
• Kotiin kaukaiseen kaipuuni saa, tähtinen taivas tien viitoittaa.
• Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan.
• Lepoa ja rauhaa poisnukkuneelle.
• Levon hetki on tullut, taivas sinut syliinsä sulkenut.
• Loppui tuska, tuli rauha, uni kaunis ikuinen.
• Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas. Ihana on sielujen toiviotie.
• Mentyäsi suru jää, kyyneleet kirkkaat kimmeltää.