Kokosimme tähän artikkeliin suosituimpia runoja lapselle ja runoja lapsista. Voit laittaa runon vaikka onnittelukorttiin tai viestillä vanhemmalle. Olitpa sitten kummi tai mummi niin etsi tästä suosikki runo lapselle!
Aina ei pääse paikanpäälle ja on kuitenkin mukava muistaa lasta ja vanhempia merkkipäivinä! Voit myös tilata kukat kätevästi kotiintoimitettuina klikkaamalla tästä!
***
Hiukset hulmuten huomista päin,
onnea sulle ystäväin.
Vauhtia riittäköön perille asti,
nauti päivästäs riemuisasti!
***
Pieni päivänsankari,
aikamoinen veijari:
miten nopeasti kasvatkaan,
taas kynttilän lisää saat puhaltaa
***
Sun tiesi olkoon tasainen
kuin tyyni lammen pinta.
Sydämes puhdas, viaton
kuin joutsen valkorinta.
-Immi Hellén
***
Tyttö pieni naurusuu,
on kuin taivaan täysikuu.
Koko naamaa naurattaa,
kun hän tänään onnen saa.
***
Kasva kuin kukka suojassa tammen,
taikka kuin lumme pinnalla lammen.
Luoja sun toimesi siunatkoon,
onnetar tiellesi tulkohon.
***
Uinu, lapsi, suloon ehtoon.
tuuti, tuulan tuu!
Hiljaa pienokaisen kehtoon
katsoo kirkas kuu.
Tarumaita käyn mä kulkein,
laulun laulaa suu…
Unta uinu, silmät sulkein,
tuuti, tuulan tuu!
–Mihail Jurjevits Lermontov
***
Pieni on mies, mutta ilo on suuri,
kas hänellä tänään on juhlat juuri !
***
Pien Pentti kun illoin silmät sulkee,
hän aurinkomaille unten kulkee.
Hän seurassa on kesäystäväinsä,
ja unissa kaikki käy päinsä.
-Immi Hellén
***
Ei pieni sydän voi ymmärtää,
miksi usein se yksin jää.
On kiirettä elämä toisien,
miksi ei löydy ystävää.
Ei pieni sydän voi kaikkea ymmärtää,
mutta tärkeintä matkalla elämää.
On tuki ihmisten.
Niin vähän sulta mä pyytäisin,
jos kesken kiireiden muistat mua.
Pieni lämmin ajatus lapsien,
niin paljon tarvitsen mä sua.
Ei pieni sydän voi kaikkea ymmärtää,
mutta tärkeintä matkalla elämää.
On tuki ihmisten.
Jos yhdessä kuljemme eteenpäin,
voi toisetkin ymmärtää.
Ystävät yhdessä vierekkäin,
voi tien elämän selvittää.
Ei pieni sydän voi kaikkea ymmärtää,
mutta tärkeintä matkalla elämää.
On tuki ihmisten.
***
Hetket varhaat,
hetket parhaat,
hetket lapsuusaikojen,
muistoissa ne säilykööt
kuin sadut taruaikojen.
***
Aurinko saa paistaa,
kakkua saa maistaa,
saa laulaa tämän tästä
ja tehdä jotain lystikästä!
Onnea päivänsankarille!
***
Pikkupyykki pyörii:
pöksyt ja paita,
ruutu ja sydän ja pallo ja raita.
Nalehattu ja pupujussi,
rattaitten lämmin makuupussi
kuivuu tuulessa kevätsäällä,
kohta on kullalla puhdasta päällä.
***
Pikkutyttö punaposki,
ole aina iloinen,
kasva niin kuin kedon kukka,
viserrä kuin lintunen.
***
Jos odotat elämältä hyvää
ja toivot pitkää ikää,
niin varo kieltäsi,
älä päästä huulillesi petoksen sanaa.
Karta pahaa ja tee hyvää,
pyri sopuun, rakenna rauhaa!
Herran silmät katsovat vanhurskaita,
hänen korvansa kuulevat
heidän avunhuutonsa.
-Psalmi 34:15-16
***
__ vuotta kun juhlitaan,
__ kynttilää pannaan palamaan.
__vuotiaalle vaan
__ kertaa hurrataan.
***
Kulje kohti korkeinta
oman onnes kukkulata,
täytä, minkä tiedät, tahdot.
Täytä tahtoa Jumalan,
nousten nostat taivonkantta,
painuet, eloa painat,
tulet taakka itsellesi,
muille pilvi päivän tiessä.
-Eino Leino
***
Mihin tiesi kulkeekin,
taivas on sinun kattosi,
aurinko nousee aamuisin,
tähdet sinua vartioi.
***
Lapsi, joka saa hellyyttä, oppii rakastamaan.
Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä.
Lapsi, jota kiitetään, oppii olemaan kiitollinen.
Lapsi, joka näkee annettavan omasta muille,
oppii olemaan huomaavainen.
Lapsi, joka saa tietoa, oppii tuntemaan viisauden.
Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden.
– Ronald Russell
***
Arvaa kuka tänään onnittelut saa?
Tietysti se, joka
kynttilät kakusta puhaltaa!
***
Poika ihana hymysuu,
päivänsankari kukas muu.
Onnea paljon sinulle suoden,
rakkaat halaukset mukana tuoden!
***
Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina,
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa, auringosta hourien –
huumaavasti, täyteläisesti elää!
-Katri Vala
***
Totuuden lähteellä
sä syvin lapsensilmin uneksut
ja leikit tähdillä ja auringolla.
-Uuno Kailas
***
Elämässäsi olkoon monta
onnen hetkeä unohtumatonta.
***
Älä odota, että joku tulisi sanomaan sinulle ohjeita tai näyttämään edeltä miten sinun on toimittava; tee yksinkertaisesti hyvää, ihmiseltä ihmiselle. -Äiti Teresa
***
Meidän mummi on pehmoinen,
niin kuin lämmin pulla.
Vaikka olisin kiukkuinen,
mummin luo saan tulla.
***
Koulutietä kulkiessas,
nalle, aina muista,
ettei kadun jäätiköllä
takatassut luista,
ettei kynä putoa
ja ettei kirja puutu,
ettei kiltti opettaja
syyttä suotta suutu.
***
On _____:lla prinsessahame
ja jalassa hopeasukat.
Päivänsäteitä silmissä
ja hiuksissa kultaiset kukat.
Hameen helma vain heilahtaa,
kun _____ laulaa, tanssii, nauraa saa.
***
Satakielen laulu soi,
pieni sirkuttaja teille onnen toi:
Suven perhosen lento kauneinta on,
pikkulapsonen, onneksi olkohon!
***
Hyvää yötä, hyvää yötä,
näe kultaunta.
Kuinka suuri, kaunis on
sadun valtakunta.
***
Yhtä tervetullut
kuin paiste auringon,
olet vauva pikkuinen,
uusi ihminen.
***
Aamulla aurinko nousee varhain,
kesä vuodenajoista on kaikkein parhain.
Koulutkin loppuu,ei huolia näy,
kesällä kukatkin kukkimaan käy.
Voi uimassa käydä ja nukkua pitkään.
Eivät kesää kai voita asiat mitkään.
***
Minä laulan lapselleni,
kieltä pieksän pienelleni,
pieksän kieltä penningittä,
suuta kullatta kulutan.
Minä laulan lapsen virttä,
panen paimosen sanoja,
joita ennen eukko neuvoi,
oma vanhempi opetti,
kätkyessä käätessäni,
liekussa levätessäni,
korkian isän kodissa,
kaunoisessa kartanossa.
-Kanteletar
***
Ota hyvä mieli auringosta,
onnen korsi heinikosta.
Nosta ilonpilke silmäkulmaan;
löytyy ratkaisukin joka pulmaan.
***
Hiukkasista elämän
on suuret ihmeet luotu.
Lahja kaikkein arvokkain
on iloksenne suotu
***
Sadesäällä, hyvällä päällä,
iloinen kieli, huoleton mieli.
Tästä se alkaa aika oma
nyt kun alkaa kesäloma.
***
Kun linnunpoikaset pesästään
kesällä kypsyvät elämään,
viel’ ei taida ne laulella,
“tiutiu, tiutiu” vain tiukkua.
Sen verran oppivat äidiltään.
Suo heidän kulkea maailmaa,
kokea, kärsiä, oivaltaa,
niin ensi kevähän tultua
on syvä, sointuva laulunsa
ja sydämiin se jo vaikuttaa.
-J. H. Erkko
***
– En minä linnassa asunut suotta,
sanoi Haarniskahaamu,
kun täytti tuhat vuotta.
Voi kun pääsisi synttäreille,
jossa ois tuoretta pullaa meille.
Mehu loppui jo vuosia sitten
ja piparit jaettiin turisteille.
***
Lapsukainen suloinen,
viaton ja herttainen.
Hän on kodin ilontuoja,
hän saa kaiken hoivan, suojan,
isän, äidin rakkauden.
***
Lapsi:
Kerrohan isä oi,
onko pyöreä maa
eikö onnensa lintua
myös kiinni saa
miksi taivas niin kaunis ja siintävä on
sano ootko sä toisinaan
myös onneton?
Kerrohan, missä aurinko nukkua saa
onko tuutuna sen meri,
taivas vai maa
miksi pääse en lintujen
luo lentämään
miksi kyyneleet nuo, isä, silmissäs nään?
Isä:
Pienoinen, kerron sen,
niin on pyöreä maa
onnen linnunkin kyllä
sä voit saavuttaa
siksi taivas on kaunis
ja siintävä niin
ettei lintusi joutua voi kadoksiin.
Mutta aurinko ei nuku vaipuessaan,
tietä kuulle ja tähdille
antaa se vaan
ja jos lentää sä voisit,
ei lintuja ois
kyyneleittä en kuunnella sanojas vois.
Lapsi:
Jos on maa aivan niin
kuin on palloni mun
kierrän sen, onnen tuon
sitten syliisi sun.
Isä:
Pienoinen, sitä ei löydä kulkiessaan,
kerran luoksesi lintuna
lentää se vaan.
Lapsi:
Missä sen pesä on,
kunhan neuvoisit sen
syliis toisin ja pois sitä päästäisi en.
Isä:
Pienoinen, se on piilossa sydämen vain
ja sen löysin mä silloin
kun sinut mä sain.
***
Ei veljistä ole kuin kiusaa,
olen huomannut sen.
Jos vaikka joku nukke on poissa,
hän on syyllinen.
Vaan entäs jos sattuis niin,
että veli vietäis pois.
Niin, sen jälkeen, varmaan en,
koskaan nauraa vois.
***
Tuli lapsi
tuulen kainalossa,
tähtisateen takaa,
pian hymyjä herttaisia
hän ympärilleen jakaa.
***
apset,
jotka leikkivät yksikseen,
saavat leikkikaverin vierelleen.
Hän on kanssasi,
vaikka häntä ei näy,
hän sinunkin viereesi
leikissä käy.
Ei kukaan häntä kuule,
ei kukaan nää,
tuota tuntematonta ystävää.
Mutta läsnä hän on,
sillä minnekään
ei jätä hän lasta yksinään.
Kun aika on mennä nukkumaan,
anna unen tulla,
ole huoleti vaan.
Hän on luvannut,
ettei tietenkään,
jätä lelujasi yksin pimeään.
***
Maan alla on matojen makuuhuone,
musta, hiljainen tupa.
Siellä on hiirenvarpaisilla
hipsuttelulupa.
***
Tahdon tulla ja nähdä auringon,
ja perhoset viljapellon.
Tahdon kuulla tarinan Tuhkimon
ja kuiskeen kissankellon.
***
Autossa puput ja nallet,
matkalla maailmalle,
matkalla maailmalle.
Kissa possun selässä pelätä taitaa,
kun possu puuskuttaa pallon laitaa,
matkalla maailmalle.
Tahdomme, tahdomme mukaan,
kiekuu kukko, haukkuu hauva.
Tänne ei jää kukaan,
matkalla maailmalla.
Lintuäitikin pyörillä heiluu,
linnunpojat kyydissä keinuu,
matkalla maailmalla.
***
Onni on pienen käden ensimmäinen
kosketus, hauras, hento,
mutta se kertoo paljon:
Olen olemassa, rakasta minua.
***
Olen kuusivuotias ihminen jo
niin että äiti kertoisitko
mistä meidät lapset on tehty?
Olen tarhan tädiltäkin kysynyt,
hän on vain minulle hymyillyt,
ja talkkarikin on hämmästynyt,
He sanovat: Odotahan nyt.
Naapurin pihalla kerrottiin,
että pienet lapset on tehty niin,
että vettä ja jauhoja sotkettiin,
ja taikina lapseksi muovailtiin.
Sen jälkeen uunissa paistettiin
ja sitten vain elämään käskettiin.
Äiti, tehdäänkö lapsia niin?
Äiti, voiko tällaista pientä lasta
tehdä lehmän pienestä vasikasta
jos karvat vain ottaisi pois?
Ei antaisi lupaa ammumaan,
vaan käskisi sanoja sanomaan,
pyytäisi pottaan pissaamaan
ja kahdella jalalla kulkemaan.
Äiti, voiko pelto tai kasvimaa
ihmisen taimia kasvattaa
kuten porkkanaa, heinää tai muuta.
Miten taimet, vauvaakin pienemmät
pellon mullassa pärjäävät
kun siellä on madot ja jyrsijät
sekä sateet ja tuulet myrskyisät.
Jos minut on tehty sairaalassa
tai tehtaassa lapsia valmistavassa
niin mistä rakennusaineet saivat?
Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen
miten jalkani saivat liikkeeseen
mistä huono olo, kun tuhmasti teen,
mistä itku kun sattuu varpaaseen?
Lapseni
Pieni olet vielä ymmärtämään
mutta väärin teen, jos ääneti jään.
Joten rakennusaineesta kerron:
Se on ainetta kultaakin kalliimpaa,
sitä ei rahalla ostaa saa
ei kasvata meret, ei metsät, ei maa
silti jokainen voi sitä omistaa.
Taivaan Isämme kultaisin
meille kaikille lahjoitti paketin
joka sisältää rakennusaineen.
Käyttöohje on yksinkertainen;
Käytä ainetta reilusti, tuhlaillen.
Sitä säilytä lämmössä sydämen,
koska se on vihalle allerginen.
Se on rakennustarvikepakkaus
jonka päällä on teksti: Rakkaus
Tästä sinutkin lapseni tehtiin.
Siitä miljoonat lapset on valmistettu.
Siitä kaikki kaunis on rakennettu.
Siitä onni on koteihin asennettu.
Sen avulla paha on karkotettu.
***
Aa tuuti, nukkevauva,
älä itke suotta.
Lupaan sulle leipää antaa,
maitoakin juottaa.
Vai torttuako antaisin,
vai vispikermaa sulle?
Kas, rakkain nukkelapsosista
sinä olet mulle.
***
Yksi askel eteenpäin on elämässä menty.
Nyt on aika kiitoksen ja onnitteluhalausten.
***
Pieni lapsi – kerran olit toive, unelma.
Nyt olet totta.
Muutat kaiken vastaantulevan.
Niin pieni. Hiukkanen tähtitomua.
Maailmankaikkeuden laitoja hipova henki.
Ikuisesti sydämessämme säilyvä rakkaus.
-Charlotte Gray
***
Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa
ja kohota korkealle.
Tahtoisin palasen taivasta
ja pilviä tyynyn alle.
Tahtoisin juosta kuin tuulispää
ja löytää sinisen saaren
tai kiivetä korkean vuoren päälle
ja omistaa sateenkaaren.
Tahtoisin tanssia metsässä
ja rakentaa majan puuhun.
Tahtoisin saada myös hopealaivan
ja purjehtia kuuhun.
***
Pieni lapsi. Kirkasta kristallia.
Valoisa ja puhdas. Hiottu ainutkertaiseksi.
Vangitsee kaikki ihanat valot
muuttaen ne sateenkaareksi.
Heijastaa kauneuden takaisin maailmaan.
Uudistaa kaiken.
-Pam Brown
***
Syntymäpäivän paras puoli:
ihanat lahjat joita saan.
Syntymäpäivän suurin huoli:
milloin se koittaa uudestaan?
-Lotta Olsson Anderberg
***
Annetaan lapsille päiväksi maapallo,
kuin kirjava ilmapallo,
että he saisivat leikkiä,
leikkiä ja laulaa tähtien seassa.
Annetaan lapsille maapallo,
kuin jättiläisomena tai lämmin leipä,
että he olisivat kylläisiä edes yhden päivän.
Annetaan heille koko pallo,
että maailma edes yhden päivän saisi tuntea,
mitä on ystävyys.
Meidän käsistämme lapset ottavat maan
ja istuttavat siihen kuolemattomia puita.
– Nazim Hikmet
***
Tiitiäinen, metsäläinen,
pikku menninkäinen.
Posket tehty puolukoista,
hiukset heinän tupsukoista,
silminä siniset tähdet.
***
Sä säilytä mielesi puhtaus,
pysy lapsena kauan vielä,
sillä lapsenmieli on rikkaus,
jota tarvitset elosi tiellä.
***
Onnen taivas tähtinen
päällesi sun paistakoon
ja kaikki sinun polkusi
kukkia kasvakoon.
***
Perhonen pieni kultasiipi
saapuu sinun luo,
hyvän onnen toivotuksen
mukanansa tuo.
***
Ole iloinen lahjoista
elämän suomista,
rohkein mielin, hymyillen
katso huomista!
***
Tuli tonttu, parsi sukan,
selvitteli takkutukan,
antoi vielä villatakin,
pani päähän tonttulakin.
Pikkupeikko, tupsutukka,
pitkähäntä, siistisukka,
istuu nauraa kannon päässä,
“Eipä ole varpaat jäässä!”
***
Kallis on tää aika sulle,
ihanat on vuodet nää.
Onnea myös tulevalle
elämällesi, toivon mä.
***
Oman lapsen, pienen linnun
kannoit alla sydämen.
Nyt on onni täydellinen,
syliisi saat ottaa sen.
Tunnet käden, pienen, hennon,
tunnet posken pehmeän.
Voisko olla kauniimpaa
kuin alku uuden elämän.
***
Töppöset vain tömistää,
kun pikku _____rynnistää.
Pois eestä, tietä antakaa
kun ____tutkii maailmaa.
***
Keinutan kehtoa, laulatan lasta
vaulussa vemmelpuun.
Nukkuos tähtiä katselemasta,
vaipuos kuusia kuuntelemasta,
uinuos äitisi lauleluun,
keinuhun vemmelpuun!
-Eino Leino
***
Vaiti valvon pimeässä.
Rinnassani täyttyvässä
maito kivistää.
Ime, pieni sudenpentu,
ime, silkkipää.
-Aale Tynni
***
Hiuksilla tuoksu kukkien,
poskilla punerrus hento,
lapsuus on ainutkertainen,
se on kaunis kuin tähdenlento.
***
Kaukokotihinsa kulkee
pitkin tietä pieni laps’,
ja lähestyvi ehtoo tyyni,
lempeesti loistavat korkuuden tähdet.
Nukkuvi hän väsyneenä
pimeen kuusen kohinaan,
ja sinikorkeuden tähti
on hänen vartians hämäräss’ yösen.
Koska aamu hymyilevi,
tielle lähtee lapsi taas,
ja kotomäki viimein siintää,
siintää sen riippuva-oksaset koivut.
Niin hän ehtii kototuvan:
äiti leipoo pöydän pääss’
ja kultakirkas uuni leimuu,
heleesti aurinko akkunast’ paistaa.
Paistehessa aurinkoisen
kehto seisoo laattiall’,
ja lapsi helmass’ kehtoon istuu
äiti ja aukasee povensa aarteet.
Koivistosta Kotomäen
sisär tulee vihdastost’
ja tuomisia Metsolasta
lapselle äitins’ rinnoille hän kantaa.
Hajahtaess’ vihdan lehden,
kulta-uunin leimuess’
ja paistehessa aurinkoisen
lapsi on nukkunut äitinsä helmaan.
Ihanasti äitin kasvot
päivän hohteess’ kimmeltää;
hän laulelevi, kuinka lapsi
kulkevi unissaan taivahan maahan;
kuinka kuusen kohinassa
makeesti hän uneksuu,
ja korkeuden tähti tyyni
on hänen vartians hämäräss’ yösen;
kuinka viimein kuumottavi
kototalo kaukanen;
ja on siell’ lehtimajan juhla,
vuorilla valkeat leimuen loistaa.
Tyttöni on kuin pikkuinen kukka,
mustikka silmä mansikka suu,
auringon paistetta pellava tukka
linnun laulua kaikki muu.
***
Syntyi lapsi syksyllä –
tuulet niin vinhasti vinkui –
tuult’ oli koko elämä,
nähnyt ei kesää, ei kevättä,
eli vain syksystä jouluun.
Syksyn lapsilla kiire on –
päre pihdissä sammuu –
aatos lentävi, aivot takoo,
veri paksuna päähän sakoo,
ovella Sylvester uottaa.
”Vuota vielä, oi vanha vuos!” –
tuulet niin vinhasti vinkuu –
”jouda en viel’ sua seuraamaan!”
Vanhus ovella nyökkää vaan:
”Saat elää syksystä jouluun”.
”Viivy, viivy, oi vanha vuos!” –
päre pihdissä sammuu –
”niin täysi, niin täysi on sydämein,
sen tahtoisin antaa ma kansallein,
en vielä jouda ma kuoloon!”
Hetket rientävi, kello lyö –
tuulet niin vinhasti vinkuu –
”Onko, onko jo keski-yö?”
”Päätä, lapsi, nyt päivätyö,
jo aamun tähtöset tuikkii.”
”Vielä hetki, oi vanha vuos!” –
päre pihdissä sammuu,
kannel heikosti helähtää,
kääntyvi ovella harmaapää –
loppui laulajan vuosi.
”Minne viet mua, vanha vuos?” –
tuulet niin lauhasti tuoksuu –
”minä niin pelkään ja vapisen.”
”Rauhoitu, rakas lapsonen,
ovella taivaan jo ollaan.”
Astuvi sisähän vanha vuos –
taivaan kynttilät loistaa –
saattavi laulajan Luojan luo:
”Tässä poian ma pienen tuon,
jok’ eli vain syksystä jouluun.”
Virkkavi Herra Jumala –
tuulet niin lauhasti tuoksuu –
”Etkö kesää sä nähnytkään?”
”Näin vaan syksyn ja talven sään”,
laulaja vavisten vastaa.
Kyyneltyy silmä Jumalan –
taivaan kynttilät loistaa –
”Siis suvi sull’ olkohon ikuinen!
Mut virka, poikanen poloinen,
ken olet ja mistä sa tulet?”
”Laulaja olen ma laadultain” –
tuulet niin lauhasti tuoksuu –
”tulen tähtösestä ma pienestä,
min nimi on Maa”. – ”Mihin kuolit sä?”
”Kurjuuteen kuolin ja nälkään.”
Vihastuu Herra Jumala –
taivaan kynttilät sammuu –
”Sano kansas, niin kostan ma kuolosi sun!”
”Ei, ei, hyvä, suuri on kansani mun,
et sille saa sinä kostaa.
Mut hiukan hillitse viimojas,
ne liian vinhasti vinkuu
mun maani armahan aukeoilla.
Suo päivän paistaa sa Suomen soilla!” –
Näin laulaja tuskassa huutaa.
Hymyilee hyvä Jumala –
taivaan kynttilät loistaa –
”Voi oikein olla. Ehk’ koetin ma
sun kansaas liiaksi tuulilla.
Taas kukat kummuille nouskoon!”
-Eino Leino
***
Toivon Leijonamielen rohkeutta,
sitä haluaisin antaa teille.
Vaahteranmäen Eemelin elämänuskoa.
että mitään ei kannata murehtia liikaa etukäteen,
asiat otetaan sellaisina kuin tulevat
ja sitten toimitaan ja tehdään mitä voidaan.
Peukalo-Liisan Ihmemaan kykyä elää läpi
yllätyksiä ja ihmeitä,
kaikki voi olla mahdollista.
Muumi Mamman tyyntä luotettavuutta,
terveen järjen harkintaa.
Nuuskamuikkusen luontoa lähteä syksyn tullen maailmanympärysmatkalle.
Pikku Myyn voimaa olla eri mieltä
Tom Sawyerin rehellisyyttä ja suoruutta,
kykyä kohdata todellisuus sellaisena kuin se on.
Nalle Puhin taitoa ottaa vastaan myös kaikki hyvä,
kiitoksen ja onnistumisen elämykset.
Karvisen kykyä laiskotteluun ja nautiskeluun.
Peppi Pitkätossun hulluttelevaa huolettomuutta,
uskallusta ajatella joskus myös nurinkurisesti.
sekä
Pikku Prinssin taitoa odottaa kärsivällisesti
ja suvaita erilaisuutta.
***
Pienet jalat tepsuttaa,
käsi pieni kurkottaa.
Ääni soma hunajainen,
hymy hellä, mansikkainen.
Olet aina aurinkoinen,
pieni hymysuu.
***
Onnellinen lapsuus on salainen puutarha,
täynnä katoamatonta kauneutta,
aamukastetta, lintujen laulua,
kukkien tuoksua, puiden huminaa,
valoa ja varjoja.
***
Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa
ja kohota korkealle.
Tahtoisin palasen taivasta
ja pilviä tyynyn alle.
Tahtoisin juosta kuin tuulispää
ja löytää sinisen saaren
tai kiivetä korkean vuoren päälle
ja omistaa sateenkaaren.
Tahtoisin tanssia metsässä
ja rakentaa majan puuhun.
Tahtoisin saada myös hopealaivan
ja purjehtia kuuhun.
***
Lahjan parhaan jos lapselle antaa vois,
vierelle jonkun kulkua turvaamaan tois,
pölyt tytön polvista pyyhkimään pois.
Onnea, iloa, ihmeitä koettaviksi,
hyviä hetkiä kera rakkaiden elettäväksi,
kaiken tään pienelle lahjaksi sois.
Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,
ei pieni puu vielä myrskyä siedä.
Olethan suojana pienelle suuri puu,
jotta pienellä juuret vahvistuu.
Onnittelut lapselle!
***
Sun untesi valkea polku,
se satujen linnaan vie.
On ruusuilla kukitettu
tuo lapsuuden kultainen tie.
***
Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa,
nyt kuuluu keijujen äänet.
He tanssivat taas koko yön laulaen,
koko yön laulaen.
Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa,
nyt syttyy tähtöset pienet.
Ne oottavat taas läpi yön loistaen,
läpi yön loistaen.
Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa,
nyt sammuu keijujen äänet.
He liitävät taas ylös luo tähtien,
ylös luo tähtien.
***
Nalle heitti kuperkeikan
mukaan pyysi siskon ja veikan.
Pupu pensaastansa hiipi mukaan
luuli, ettei sitä nähnyt kukaan.
Iloita yhdessä nyt saamme
Onnittelut sulle jaamme.
***
Tyttö pieni piimäsuu,
naama on kuin täysikuu.
Kun hän pienen lahjan saa,
koko naamaa naurattaa.
***
Pikkupeikko, takkutukka,
pitkähäntä, risasukka.
Istuu itkee kannon päässä,
pienet varpaat aivan jäässä.
***
Kuuntele, kuuntele linnun lapsi,
kulkuset soivat,
kulkuset, tähdet.
Unien lentoradalle lähdet
sinisin siivin, harmaa lintu,
siipien kärjessä tähdet.
***
Pienet punaiset varpaat
piennarta tassuttaa
Pienet pulleat kädet
kukkasen tavoittaa
Pieni pehmeä suukko
poskeeni läiskähtää
Nauru ja riemu ja onni
aamuni lämmittää.
***
Hiukset hulmuten huomista päin,
onnea sulle ystäväin.
Vauhtia riittäköön perille asti,
nauti päivästäs riemuisasti!
***
Leivon leivon leipäsiä,
simaisia, suolaisia,
makoisia, maitoisia,
sipaisen sianlihalla,
kopaisen kananmunalla,
voitelen voisulalla,
nakkaan, nakkaan,
uunihin- ja suukkuhun!
Niitä saa lapset syödä!
***
Miten tietää hammaskeiju
milloin tulla kannattaa?
Miten se voi tietää sinne
tyynyn alle kurkistaa?
Tuskin se nyt kuitenkaan
käy meillä joka yö,
oishan siinä keijullekin
liian raskas työ.
Kuitenkin, kun maitohampaan
laitan tyynyn alle,
se yöllä sieltä katoaa,
eikä tiedä edes nalle,
miten keiju hampaan vie,
sen mihin kuljettaa.
Se hampaan maksaa kuitenkin:
mua euro odottaa.
***