Muistovärssy ja muistolause värssypankki

Muistovärssyt:

Enhän surua toivo, en kyyneleitä,
nyt vain on aika kulkea näitä teitä.
Ja kun olen käynyt tämän murheen lävitse ihan,
jää kaunis ja lempeä muisto keskelle elämän pihan.

***

Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
ja aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä suru on kevyempi kantaa.

***

Aika liitetty on aikaan uuteen,
hän lähti hiljaa kauas ikuisuuteen.

***

Laula laulua, öinen lintu,
pisara maahan, illan kaste.
Nukuta minua, tumma nurmi,
keinuta uniin koivikon latvus.

***

Nuku hyvin,
sydämissämme on asuntosi.

***
Surun rannalle luo muistot valoaan.
Ei koskaan muistosi valoisa jää meiltä unholaan.
***
Vaikene sydän, kuuntele hiljaa,
on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.
***
Sadepilvet lipuu taivaallemme,
suru peittää laulun sydäntemme.
***

Kun kerran viimeisen suljen
nämä silmäni unista maan,
yhä ylemmäs silloinko kuljen,
yhä kauemmas nähdäkö saan.

***

Murheeseen lohtua tuo
muistosi kaunis ja valoisa.

***

Kuinka ihanaa on lepo,
kun päivä on loppu.
Kuinka ihanaa on nukahtaa,
kun voimat on poissa.

***

Niin lyhyt on askel ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja välillä taivaan ja maan.
***
Sydämessä soi laulu hiljainen ja sanaton.
Metsä hiljaa huminoi, kiire poissa on.
***
Täällä on kuin kukkasella aika lyhyt meillä,
siellä ilo loppumaton niin kuin enkeleillä.
***

Nyt nukut ikiunta,
rauhallista, tuskatonta.

***
Kuljemme nyt kuunnellen,
on poissa jotain hyvää.
Tätä emme tavoita katsellen,
vaan tunnemme kaipuuta syvää.
***

Näin aukeaa portti viimeinen
valoon ja lauluun lintujen.

***

Kaikk` on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk` on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

– Eino Leino

***

Aamuruskosta iltaruskoon
kulkija elämän taivaltaa.
Määränpäähän saapuessaan
uneen rauhaisaan vaipua saa.

***

Soi holvistossa sävel hiljainen,
on matka päättynyt, on aika jäähyväisten.
***
Syvä kuin meri suru olla voi,
Muistot kauniita kuin aamun koi.
***
Päin kaunista kaukorantaa
nyt matkansa siunattu vie.
***
Uupunut matkaaja rannalla himmeän maan
astui aurinkolaivaan suureen valkeaan.
***

Älä salpaa surua luotasi,
kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin
kuin puhtaat kyyneleet.

***

Älä unohda silmää kyyneltyvää,
älä sydäntä kaipaavaa.
Sillä merikin myrskyinen levätä saa,
mutta kaipaava sydän ei milloinkaan.

***

On vain kolme ääretöntä asiaa;
taivas tähtineen,
meri pisaroineen
ja sydän kyynelineen.

***

On raskasta luopua rakkaimmastaan,
vaikka tietää: hetkeksi ainostaan.
***
Kaunis on kuunnella kutsua Luojan,
nukkua pois, kun jo uupunut on.
***
Levolle lasken, Luojani,
armias ole suojani.
***
Siellä missä nyt oot,kukkii kaunein maa.
Siellä tuuli lempein puhaltaa.
***
Hän jätti tuuleen kuiskauksensa,
hymynsä auringon lämpöön ja
tähtiin silmiensä ystävällisen tuikkeen.
***

Tulen muistamaan sinut aina.
Jäit asumaan sydämeen.
Ja surunkin keskellä toivon,
me tapaamme uudelleen.

***

Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin näethän meidät päällä maan.
Me täällä alhaalla hiljaa aivan,
sun tähteäs kirkasta seurataan.

***

Illassa säihkyy jo aamu,
sädehtii päättymätön päivä.

***

Elämässä on pakko luopua
sekä vähästä että paljosta.
Mutta lopuksi on jäljellä
vain jäähyväiset.

***

Ahkeran ihmisen muisto
niin paljosta kertoa voi.
Se kertoo kaikesta siitä,
mi elämä aateloi.
Siitä kertovat tuhannet tunnit,
työn ääressä vierineet ja
kevyet taikka raskaat
ja vaienneet askeleet.

***

Näkemiin, rakkaani
maailman tuuliin
Rakkaani näkemiin,
lennäthän uniini.
Hautaan sinut muistojen metsiin
ja peitän tähtisumuihin.
Kun sinä astut läpi vuosisatojen.
Piirrän nimes vuorenhuippuihin
ja kerron muuttolinnuille.
Enkä viereltäni löydä sinua.
Näkemiin rakkaani
viimeiseen aamuun
rakkaani näkemiin,
hiljaisille niityille.

***

Elämä on seikkailu,
joka kestää jokaisella oman aikansa.
Yhteiset muistot tallentuvat sydämiimme.

***

Elämä täällä on kuin
vedessä kuun kuvajainen
otat sen kämmenelle
ihmettelet onko sitä.

***

Muistovärssy tähti

Levoton on virta ja vierivä laine.
Meri yksin suuri ja meri ihanainen.
Nuku virta helmassa meren.
Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.
Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.
Nuku lehti helmassa laakson.
Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.
-Eino Leino

***

Ei kauniimmin täältä lähteä vois,
kuin nukkua, nukkua hiljaa pois.

***

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun,
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

***

Eino Leino Muistovärssy:

Hiljaa sa kätesi ojensit,
otit pois sen vieläkin hiljempaa,
ylt’ympäri puut ne helisi
ja kuurassa kimmelsi luminen maa;
ma kuulin askelet eroovat,
näin varren vienon, mi vieri pois,
ja yksin yössä ma seisoin, – oli
kuin jotakin kaunista kadonnut ois.

– Eino Leino

Tutustu myös Eino Leino – Suosituimmat runot ja teokset

***

Muistovärssy maanviljelijälle:

Elonpäivä iltaan kallistuu,
sato kypsä maahan painautuu,
taipuu täysinäinen tähkäpää,
työ ja muistot jälkeen jää.

***

Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et ole jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.

***
Kun pitkän elämän saa
voi rauhassa nukahtaa.
Kun kaikki on valmista,
tehty työ,
on edessä rauhaisa yö.
***

Muistosi on kylvetty
sydämiimme
ja siellä se on alati läsnä
kunnioitettuna, hellittynä.
Eikä sinulta mikään
ota enää mitään pois.

***

Kun yhdessä matkaan lähdettiin,
oli nuoruuden kultainen aika.
Vuodet vierivät yhdessä kuljettiin,
me tyynet ja surut voitettiin.
Sinä ensiksi saavutit määränpään,
minä hetkeksi vielä tänne jään.
Sinua kaivaten, matkasta kiittäen.

***

Syliini painoin,
hellästi saatoin.
Kättäsi puristin,
silmäsi suljin.
Rakkaani,
olet aina sydämessäni.

***

Tule luoksemme unissa illoin,
kun ikävä meillä on.
Pidä kädestä meitä silloin,
kun kaipuu on lohduton.

***

Unen purppurasiltaa pitkin luokseni tule,
kun kaipuu on lohduton.
Pidä kädestä kiinni silloin,
kun minulla vaikeaa on.
– Ja luokses kun tulen
– milloin?
Ole minua vastassa silloin.

On vain hiljaisuus ja sanaton suru.

***

Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.

–Edith Södergran

***

Jokainen päivä
on yhtä lähellä ikuisuutta.

***

Vaikka putous
vaikeni kauan sitten,
sen nimi kantaa
ikuisesti myötänsä
kaikua pauhinasta.
***

Niin katkee elämä odottamatta,
niin saapuu murhe ilmoittamatta.

***

Tuulien soitot ovat vaienneet.
Ympäri soi ikityynet veet.

–Aaro Hellaakoski

***

Suurin suru on sanaton,
syvin kaipaus äänetön.
Tää hiljaisuus kantakoon sulle sen,
osanottoni suurimman lämpöisen.

***

Muistovärssy Meri:

Meri tyyntyy, varjot pitenee,
rauhan ranta lähenee –
vene hiljaa satamaan saapuu.
***

Järven rantoja laineet huuhtelee,
puut hiljaa kuiskii ja kuuntelee.
Ei saavu soutaja venheelleen,
ei lähde vesille verkoilleen.

***

Muistovärssy veneilijälle:

Pysähtyi sydämes pursi
rauhan vienoille vesille,
armon auringon sylihin.

***

Muistovärssy hiihtäjälle:

Niin lyhyt oli onnemme latu,
niin kaunis kuin kaunehin satu.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on
ja kaipaus sammumaton.

***

Hämärän verhossa, yön hiljaisuudessa
asuu rauha.
Se ottaa sinut lämpöiseen syliinsä
ja tuudittaa.
Kuiskaa sille sydämesi asiat,
kuiskaa kaikki.
Rauha, joka käy yli ymmärryksen,
kuulee ja antaa sinulle rauhan.

***

Niin äkkiä lähdit.
Varoitit hetken ennen.
Halunnut et rakkaittesi
itkevän hupenevaa aikaa.
Tulit ovelle vastaan,
varjonasi ystäväni,
pinnistit voimasi tervehdykseen,
kuin se tärkeintä maailmas ois.
Kadun niin paljon.
Hetkiä, joina en sulle löytänyt aikaa,
jota luulon olevan loputtomiin.
Kun vein sinut kävelylle tienlaitaan
sen sijaan että olisin vienyt metsään,
jonka tuoksuja niin rakastit.
Olisit ansainnut sen.
Yhden minä tiedän,
me tapaamme vielä.
Tässä maailmassa kenties,
jos sielumme vaeltavat.
Jos taivas on totta,
sinä odotat minua siellä,
mitä olenkaan vailla ilman lämpöäsi…

***

Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.

***

Hyvän ihmisen muisto
miten mieltä se lämmittää.
Miten aina sen soinnusta sieluun
sävel pieni soimaan jää.

***

Kaikki elon siteet kerran katkeaa,
muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.

***

… ja minä lähden.
Mutta linnut jäävät tänne
ja laulavat,
ja minun puutarhani jää, vihreä puu ja kaivo.
– J.R.Jiménez

***

Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist´ ei yhdenkään kadota sallis.

***

Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin.

***

Kauniit muistot laskeutuvat
veden tyyneen kalvoon.
On hetki illan ja hiljaisuuden.

***

Kuin tuulen henkäys on elo tää,
vain muistot kauniit jälkeen jää.

***

Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.

***

Hetkenä aamun hiljaisen
tuli luoksesi rauha ikuinen.
Ovat kätesi ahkerat rauenneet
ja päättyneet arkiset askareet.
On hiljaisuus ja suru sanaton
mut’ tiedämme, sun hyvä olla on.

***

Murtuu elon siteet, kaikki häviää.
Muistojen kauniit kiteet
vain pysyviksi jää.

***

On hiljaisuus ja rajaton suru.
Mutta on myös loppumaton
rakkaus ja kiitollisuus.
Vaikka olet nyt poissa,
olet yhä lähellämme.
Sydämissämme kuljet aina.

***

Niin äkkiä voi eron hetki tulla,
hetkellä jota ei voi aavistaa.
Jää muisto meille elämän,
jää rakkaus kiitollisuus.

***

Niin aikaa mennyttä katselen
ja polkua yhteistä muistelen.
Oli kukkia varrella polun sen,
ilon, onnen sekä myös murheiden.
Niistä kaikista sidon seppeleen,
rakas, sinua kiittäen, kaivaten.

***

Oli päiviä kauniita onnellisia,
oli päiviä tuskan täyttämiä.
Kaikki ne muistoissa yhteen liitän,
sinua kaivaten kaikesta kiitän.

***

Muistovärssy metsämiehelle:

Järven rantoja laineet huuhtelee,
puut hiljaa kuiskii ja kuuntelee,
ei metsässä enää kulkijaa.
Me katsomme jälkiä kättesi töiden,
kiittäen, kaivaten, ikävöiden.

***

Päivä kun nousi, niin sammui tähti,
mukaan sen rakkaamme lähti.
Muiston kauniin jälkeensä jätti.

***

Rakas ystävä
ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme,
sydämissämme, muistoissamme.

***

Surun kyynelten
lävitse loistavat
onnellisten muistojen
kultaiset säteet.

***

Vaan ylitse kaikkien kyynelten,
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne tallessa päivien menneiden
– tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

***

Joka hetkestä menneestä kiittäen
me muistamme sinua kaivaten.

***

Kulje kerallamme, voimanlähteenä lähellä.
Elä muistoissa mukanamme,
sävelinä sielussamme.
Elämämme enkelinä,
taivaan veräjän takana

***

Hiljaa voimat uupui,
lähdön hetki läheni.
Väistyi vaiva, tuli rauha,
uni, kaunis, ikuinen.

***

Minne meri ja taivas kantaa,
minne aalto ja tuuli käy,
siellä nouseva aurinko hohtaa
ja sydämelles lempeän rauhan suo.

***

Kun hän oli kuollut,
laskettiin hänet maan sisään
kasvamaan kukkia,
perhosten leikitellen lentää.
Hän oli niin kevyt.
Maa tuskin tunsi hänen painoaan.
Miten paljon tuskaa tarvittiin,
kunnes hän oli niin kevyt.
-Bertolt Brecht

***

Jokainen yksinään
maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä:
ja äkkiä on ilta.
– Salvatore Quasimodo

***

Me emme itke niitä päiviä,
jotka ovat myötäsi menneet,
vaan olemme onnellisia,
että ne päivät ovat olleet.

***

Jokainen eron hetki voi olla viimeinen,
jokainen hyvästijättö ikuinen.

***

Joku elää elämänsä päivän kerrallaan,
toinen koko elämänsä yhtenä päivänä,
kolmas taas koko elämänsä samaa päivää.
Sinä elät joka päivä, sydämissämme.

***

Jäi jälkeesi kaipuu,
jäi sanaton suru.

***

Luotamme olet poissa,
mutta et sydämistämme.

***

Jäi jälkeesi mökkipiha hiljainen,
sen puut ja pensaat lintuineen.
Me katsomme jälkiä kättesi töiden,
kiittäen, kaivaten, ikävöiden.

***

Me elämme rakastaessamme,
kun toisen ihmisen elämä
koskettaa meitäkin,
kun olemme vastuussa ja osallistumme.
Me elämme rakastaessamme ja
luodessamme, toivoessamme,
kärsiessämme ja iloitessamme.
Jos vaalit elämää itsessäsi,
annat sen muillekin.
Jos annat sen muille,
se palautuu takaisin itsellesi,
sillä elämä, kuten rakkauskaan ei voi
kukoistaa oman kynnyksensä sisäpuolella,
vaan uusiutuu antaessaan itsensä pois.
Elämä kasvaa sitä mukaa kuin sitä
kulutetaan.
-Frederick Buechner

***

Me emme mene taivaisiin,
me emme mene maan multiin,
vaan muutamme rakkaittemme sydämiin
ja katsomme sieltä maailmaa.

***
Sydän sammuu,
rakkaus jää.
Muistojen tähdet
kimmeltää.
***

On ikävää, jota ei voi ilmaista.

***

Murheeseen on kätketty
toivo tulevista päivistä.

***

Nyt on laiva tullut ja Sinun täytyy lähteä,
ja meidän rakkautemme ei voi sitoa Sinua,
eikä tuskamme pidättää Sinua.
-Kahlil Gibran

***

Paljotkin sanat menettävät voimansa.
Parempi pysytellä siinä,
mikä on sydämessä.

***

Jokainen yksinään
maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä:
ja äkkiä on ilta.

***

Muistovärssy luontoihmiselle:

Laske rantaan, lempeä laine,
kumarru kaisla tuulinen.
Nuku, vesien syvä hiekka,
sinisty himerä pilvi.
Tuule hukkaan, tuuli uninen,
väsähdä värjyvä levä.
Hiilly, auringon iltasilmä,
kun salojen takana sataa.
Toisilla turuilla tuulet soi.
Laula laulua, öinen lintu,
itke ikäväni metsän syliin.
Pisarra maahan, illan kaste,
viihdytä, suon pehmeä villa.
Nukuta minua, tummuva nurmi,
keinuta uniin, koivikon latvus.
Laula laulua, harjun lintu,
kun salojen takana sataa.
Toisilla turuilla soitto soi,
Iltalaulu.

***

Luonto on antanut
meille lyhyen elämän.
Mutta hyvin käytetyn elämän
muisto on ikuinen.

***

Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.

***

Muistovärssy Kalastajalle:

Kesäpaikan ranta niin hiljainen,
turhaan odottaa tuttua kulkijaa.
On kalamiehen kädet rauenneet,
katse järvelle sammunut on.

***
Sydämessä soi
laulu hiljainen ja sanaton.
Metsä hiljaa huminoi,
rakkaamme poissa on.

***

Ei kuulu askeleet rakkaimman,
tupa tyhjänä tyhjyyttä huokaa.
Tuli aikasi täältä lähteä pois,
minä yksin tänne suremaan jäin.

***

On ajaton avaruus,
arjesta irronnut ikuisuus.
On rauha, hiljaisuus.

***

Kauniina nauhana vuosien päivät,
jokainen helminä muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmis’t en yhdenkään kadota sallis.
Koskaan ei tiedä onko aikaa
paljon vai vähän,
Yht’ äkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.

Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
Kyyneleet ei tuo sinua takaisin,
vaikka hetkellisesti sitä toivonkin.
Katseesi talon pienessä ikkunassa,
on vieläkin muistoissani olemassa.
Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen,
kun pyyhin silmäkulmasta kyyneleen.
Nuku siis rauhassa syvää unta,
ympärilläsi sateenkaarenvaltakunta.

***

On siellä ikuinen kesän maa,
sydän uupunut levätä saa.

***

Muistovärssy ystävälle:

Ei suurempaa rakkautta,
ei lujempaa ystävyyttä,
ei lämpimämpää syliä –
jäljelle jäi suunnaton kaipaus.

***

Jäivät kukat kukkimaan
jäivät linnut laulamaan,
sinä yksin ystäväni lähdit.

***

Aika ei pysähdy.
Ja se on suuri siunaus
ja lohdutus sille,
joka vaikeuksissa kamppailee

– Maria Jotuni

***
Elo mainen kun iltaan raukes,
oli tyyntä ja rauhaisaa niin.
Joku portti vaan hiljaa aukes
ja se iäksi suljettiin.
***

Lepää rauhassa puoliso hellä,
suru raskas on sydämellä.

***

Tosin loppuvat kerran askelet vaeltajilta,
kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan.
Vaan katso: kaikki he kuitenkin mukana ovat,
nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan.

–Uuno Kailas

***

On hiljainen taivaanranta,
eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta
aina ymmärtää voi.

***

Nyt enkelten kanssa käyt käsityksin,
ei jätetty meitäkään tänne yksin.
Jäi muistoksi lämpösi suloinen,
silmäsi loiste, hymysi aurinkoinen.

***

Ei syki enää sydän lämpöinen,
on poissa rakas, läheinen.
Kuvasi kultaisen suljemme,
kätköihin sydämen.

***

Rantapuut
riippuvat märkinä.
Sateen jälkeen
vedessä on mustien
pilvien välissä
auringon lätäköitä.

***

Niin yllättäen, äkkiä lähdit sä pois
emme sua vielä antaneet ois.
On suru, kaipaus suunnaton
mutt’ tiedämme sun hyvä olla nyt on.

***
Aamunkoitosta iltaruskoon
kulkija elämän taivaltaa.
Määränpäähän saapuessaan
uneen rauhaisaan vaipua saa.
***

Päättyi pitkä kaari elon,
väsynyt on saanut levon.
Nuku unta rauhaisaa.

***
Sydän uupunut levon sai,
valkeni ikuinen sunnuntai.

***

Ei syvemmin suru voi koskettaa,
käsi rakkaimman kädestä raukeaa.
Syki ei sydän lämpöinen,
on poissa rakas läheinen.

***

Loppui vaivat, tuli rauha,
uni kaunis, ikuinen.

***

Suru on se miten me
muistamme ilon.
Tummien puitten välistä pilkottaa
auringon valaiseman merenselän
kimaltavat kyyneleet.

***
Ei yllättäin, äkkiä kuitenkin,
hiljeni sydän rakkahin.
Jäi vain tuska ja kaipuu sanaton,
mut tiedämme sun hyvä olla on.
***

Taivaan linnut, tuulet maan
seuraksesi sinne saat.
Kipua sä tunne et,
hiljaisuutta kuuntelet.

***

Kyynelten läpi loistavat
onnellisten päivien muistot.

***

On kaipuuta, jota mitkään teot
eivät voi täyttää.
Ja on rakkautta, joka ei vaadi muuta
kuin sydämen hiljaisuutta.

***

Sinut saatoin rannalle ihanan maan,
jään sinua kyynelin kaipaamaan.

***

Hiljeni askel elontiellä,
uuvuit kun sairaus voimasi vei.
Nukkuos rauhassa kauneinta unta,
muistosi koskaan unhoitu ei.

***

Hauras hellä ihmissydän
uupui mielin väsynein.
Antoi hyvä päivä tietä,
kantoi kotiin eksyneen.

***

Olen kulkenut pitkän matkaa
ja minua uuvuttaa,
talvisen taivaan tuulet,
minut mukaan ottakaa
ja hellästi kantakaa sinne,
missä väsynyt levätä saa.

***

Hiljennyt on sydän kallis,
sammunut on katse hyvä,
lepää käsi apuun valmis,
meille jää vain suru syvä.

***

Jätit meille muiston valoisan,
niin kauniin, rakkaan ja hyvän.

***

Sua huudan tuhannesti –
pois ootko kokonaan?
Ei – jotain ikuisesti
sinusta pitää saan.

Jää jäljelle ees hiven
sinusta: muistos jää.
Kuin kalliin jalokiven
sen tahdon säilyttää.
– Kaarlo Sarkia