Suruvärssyt

Muistovärssy ja muistolause värssypankki

Vaikeina aikeina voi olla vaikea löytää juuri oikea muistovärssy. Haluamme auttaa surun kanssa ja olemme koonneet suosituimpia muistovärssyjä, muistolauseita ja suruvärssyjä tänne.

Mikäli et pääse hautajaisiin voit muistaa kukkalähetyksellä. Klikkaa tästä interflora.fi kauppaan josta voit tehdä kukkatilauksen  netissä. 

Siirry kohtaan:

Muistovärssyt:

Enhän surua toivo, en kyyneleitä,
nyt vain on aika kulkea näitä teitä.
Ja kun olen käynyt tämän murheen lävitse ihan,
jää kaunis ja lempeä muisto keskelle elämän pihan.

***

Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
ja aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä suru on kevyempi kantaa.

***
Rakkaat lähtevät,
jää tyhjä tila muistojen asua

– Helena Anhava –

***

Aika liitetty on aikaan uuteen,
hän lähti hiljaa kauas ikuisuuteen.

***

Kaikk´ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk´ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
(Eino Leino)

***

Nuku hyvin,
sydämissämme on asuntosi.

***

Kun kerran viimeisen suljen
nämä silmäni unista maan,
yhä ylemmäs silloinko kuljen,
yhä kauemmas nähdäkö saan.
(Yrjö Jylhä)

***

Murheeseen lohtua tuo
muistosi kaunis ja valoisa.

***

Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.

– Aila Meriluoto –

***

Lähdit niin hiljaa,
että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalle
sinut kantoi tuuli.
Mutt’ sydämiimme
läpi elämän
jätit muistosi lämpimän.

***

Nyt nukut ikiunta,
rauhallista, tuskatonta.

***

Olen polkuni päässä, tuhansista erään
ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta, eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.
(Aila Meriluoto)

***

Näin aukeaa portti viimeinen
valoon ja lauluun lintujen.

***

Kaikk` on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk` on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

– Eino Leino –

***
Aurinko laskee jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.

– Kari Rydman –

***

Jossain
kirkkauden maassa kuljen.
Taakka harteita ei paina,
se on poissa.
Kukkaportin avaan,
suljen.
Hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuli.
Joka puu on ystäväni hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki – ihanassa maassa.

– Einari Vuorela –

***

Älä salpaa surua luotasi,
kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin
kuin puhtaat kyyneleet.

***

Älä unohda silmää kyyneltyvää,
älä sydäntä kaipaavaa.
Sillä merikin myrskyinen levätä saa,
mutta kaipaava sydän ei milloinkaan.

***

Tulen muistamaan sinut aina.
Jäit asumaan sydämeen.
Ja surunkin keskellä toivon,
me tapaamme uudelleen.

***

Illassa säihkyy jo aamu,
sädehtii päättymätön päivä.

***

Elämässä on pakko luopua
sekä vähästä että paljosta.
Mutta lopuksi on jäljellä
vain jäähyväiset.

***

Näkemiin, rakkaani
maailman tuuliin
Rakkaani näkemiin,
lennäthän uniini.
Hautaan sinut muistojen metsiin
ja peitän tähtisumuihin.
Kun sinä astut läpi vuosisatojen.
Piirrän nimes vuorenhuippuihin
ja kerron muuttolinnuille.
Enkä viereltäni löydä sinua.
Näkemiin rakkaani
viimeiseen aamuun
rakkaani näkemiin,
hiljaisille niityille.

***

Elämä on seikkailu,
joka kestää jokaisella oman aikansa.
Yhteiset muistot tallentuvat sydämiimme.

***

Elämä täällä on kuin
vedessä kuun kuvajainen
otat sen kämmenelle
ihmettelet onko sitä.

***

Levoton on virta ja vierivä laine.
Meri yksin suuri ja meri ihanainen.
Nuku virta helmassa meren.
Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.
Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.
Nuku lehti helmassa laakson.
Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.
(Eino Leino)

***

Me olemme niin kuin uni
ja niin kuin ruoho maan,
joka aamulla puhkee kukkaan
ja ehtoolla leikataan.
(Mika Waltari)

***

Niin kuin muuttolintusen tie
taivasta kohti matka vie.
(Hilja Haahti)

***

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun,
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

***

Hiljaa sa kätesi ojensit,
otit pois sen vieläkin hiljempaa,
ylt’ympäri puut ne helisi
ja kuurassa kimmelsi luminen maa;
ma kuulin askelet eroovat,
näin varren vienon, mi vieri pois,
ja yksin yössä ma seisoin, – oli
kuin jotakin kaunista kadonnut ois.

– Eino Leino –

***

Kun mummot kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.

– Eeva Kilpi –

***

Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et ole jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.

***
Kun pitkän elämän saa
voi rauhassa nukahtaa.
Kun kaikki on valmista,
tehty työ,
on edessä rauhaisa yö.
***
Silmät alasluotuina,

ripsillä kyyneleet –
suru ikimuistoinen
etten mistään löydä
lohdutuksen sanaa.
(Lassi Nummi)

***

Syliini painoin,
hellästi saatoin.
Kättäsi puristin,
silmäsi suljin.
Rakkaani,
olet aina sydämessäni.

***

Tule luoksemme unissa illoin,
kun ikävä meillä on.
Pidä kädestä meitä silloin,
kun kaipuu on lohduton.

***

Unen purppurasiltaa pitkin luokseni tule,
kun kaipuu on lohduton.
Pidä kädestä kiinni silloin,
kun minulla vaikeaa on.
– Ja luokses kun tulen
– milloin?
Ole minua vastassa silloin.

On vain hiljaisuus ja sanaton suru.

***

Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.

– Edith Södergran –

***

Jokainen päivä
on yhtä lähellä ikuisuutta.

***

Vaikka putous
vaikeni kauan sitten,
sen nimi kantaa
ikuisesti myötänsä
kaikua pauhinasta.
***

Tuulien soitot ovat vaienneet.
Ympäri soi ikityynet veet.

– Aaro Hellaakoski –

***

Suurin suru on sanaton,
syvin kaipaus äänetön.
Tää hiljaisuus kantakoon sulle sen,
osanottoni suurimman lämpöisen.

***
Meri tyyntyy, varjot pitenee,
rauhan ranta lähenee –
vene hiljaa satamaan saapuu.
***

Se on kuin yhteinen sopimus
jota kunnioitetaan.
Kun vene lipuu hiljaa
eikä kukaan pane vastaan,
kun tiedetään:
lautturi on uupuneen puolella.

– Helena Anhava –

***

Kaikki on annettava pois,
taakatkin
nostetaan sydämeltä
lempeästi, varovasti suru pyyhitään
kuin unohtuva uni.
Vain rakkaus jää, täydellinen valo.

– Pia Perkiö –

***

Hämärän verhossa, yön hiljaisuudessa
asuu rauha.
Se ottaa sinut lämpöiseen syliinsä
ja tuudittaa.
Kuiskaa sille sydämesi asiat,
kuiskaa kaikki.
Rauha, joka käy yli ymmärryksen,
kuulee ja antaa sinulle rauhan.

***

Niin äkkiä lähdit.
Varoitit hetken ennen.
Halunnut et rakkaittesi
itkevän hupenevaa aikaa.
Tulit ovelle vastaan,
varjonasi ystäväni,
pinnistit voimasi tervehdykseen,
kuin se tärkeintä maailmas ois.
Kadun niin paljon.
Hetkiä, joina en sulle löytänyt aikaa,
jota luulon olevan loputtomiin.
Kun vein sinut kävelylle tienlaitaan
sen sijaan että olisin vienyt metsään,
jonka tuoksuja niin rakastit.
Olisit ansainnut sen.
Yhden minä tiedän,
me tapaamme vielä.
Tässä maailmassa kenties,
jos sielumme vaeltavat.
Jos taivas on totta,
sinä odotat minua siellä,
mitä olenkaan vailla ilman lämpöäsi…

***

Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.

***

Hyvän ihmisen muisto
miten mieltä se lämmittää.
Miten aina sen soinnusta sieluun
sävel pieni soimaan jää.

***

Kaikki elon siteet kerran katkeaa,
muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.

***

Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist´ ei yhdenkään kadota sallis.

***

Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin.

***

Kauniit muistot laskeutuvat
veden tyyneen kalvoon.
On hetki illan ja hiljaisuuden.

***

Kuin tuulen henkäys on elo tää,
vain muistot kauniit jälkeen jää.

***

Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.

***

Murtuu elon siteet, kaikki häviää.
Muistojen kauniit kiteet
vain pysyviksi jää.

***

Niin äkkiä voi eron hetki tulla,
hetkellä jota ei voi aavistaa.
Jää muisto meille elämän,
jää rakkaus kiitollisuus.

***

Niin aikaa mennyttä katselen
ja polkua yhteistä muistelen.
Oli kukkia varrella polun sen,
ilon, onnen sekä myös murheiden.
Niistä kaikista sidon seppeleen,
rakas, sinua kiittäen, kaivaten.

***

Oli päiviä kauniita onnellisia,
oli päiviä tuskan täyttämiä.
Kaikki ne muistoissa yhteen liitän,
sinua kaivaten kaikesta kiitän.

***

Päivä kun nousi, niin sammui tähti,
mukaan sen rakkaamme lähti.
Muiston kauniin jälkeensä jätti.

***

Rakas ystävä
ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme,
sydämissämme, muistoissamme.

***

Surun kyynelten
lävitse loistavat
onnellisten muistojen
kultaiset säteet.

***

Vaan ylitse kaikkien kyynelten,
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne tallessa päivien menneiden
– tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

***

Kulje kerallamme, voimanlähteenä lähellä.
Elä muistoissa mukanamme,
sävelinä sielussamme.
Elämämme enkelinä,
taivaan veräjän takana

***

Minne meri ja taivas kantaa,
minne aalto ja tuuli käy,
siellä nouseva aurinko hohtaa
ja sydämelles lempeän rauhan suo.

***

Kun hän oli kuollut,
laskettiin hänet maan sisään
kasvamaan kukkia,
perhosten leikitellen lentää.
Hän oli niin kevyt.
Maa tuskin tunsi hänen painoaan.
Miten paljon tuskaa tarvittiin,
kunnes hän oli niin kevyt.
(Bertolt Brecht)

***

En voi sua syleillä, en edes puhua,
kosketella kasvojasi käsin sähköisin.
Mutta aina kun näet meren yllä sumua,
muista, että se on silmistäni lähtöisin.
(Aulikki Oksanen)

***

Me emme itke niitä päiviä,
jotka ovat myötäsi menneet,
vaan olemme onnellisia,
että ne päivät ovat olleet.

***

Jokainen eron hetki voi olla viimeinen,
jokainen hyvästijättö ikuinen.

***

Joku elää elämänsä päivän kerrallaan,
toinen koko elämänsä yhtenä päivänä,
kolmas taas koko elämänsä samaa päivää.
Sinä elät joka päivä, sydämissämme.

***

Jäi jälkeesi kaipuu,
jäi sanaton suru.

***

Kuolema ei ole runo.
Se on kolmesataa metriä
loivaa ylämäkeä, rautaportista sisään,
hiekkakäytävää, ja sitten vasemmalle.
Sen osaisi unissaan, sen osaa,
avuttomuuden, joka palaa kynttilänliekillä.
(Juha Vakkuri)

***

Luotamme olet poissa,
mutta et sydämistämme.

***

Me elämme rakastaessamme,
kun toisen ihmisen elämä
koskettaa meitäkin,
kun olemme vastuussa ja osallistumme.
Me elämme rakastaessamme ja
luodessamme, toivoessamme,
kärsiessämme ja iloitessamme.
Jos vaalit elämää itsessäsi,
annat sen muillekin.
Jos annat sen muille,
se palautuu takaisin itsellesi,
sillä elämä, kuten rakkauskaan ei voi
kukoistaa oman kynnyksensä sisäpuolella,
vaan uusiutuu antaessaan itsensä pois.
Elämä kasvaa sitä mukaa kuin sitä
kulutetaan.
(Frederick Buechner)

***

Me emme mene taivaisiin,
me emme mene maan multiin,
vaan muutamme rakkaittemme sydämiin
ja katsomme sieltä maailmaa.

***

On ikävää, jota ei voi ilmaista.

***

Murheeseen on kätketty
toivo tulevista päivistä.

***

Nyt on laiva tullut ja Sinun täytyy lähteä,
ja meidän rakkautemme ei voi sitoa Sinua,
eikä tuskamme pidättää Sinua.
(Kahlil Gibran)

***

Paljotkin sanat menettävät voimansa.
Parempi pysytellä siinä,
mikä on sydämessä.

***

Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
(Aila Meriluoto)

***

Jokainen yksinään
maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä:
ja äkkiä on ilta.

***

Laske rantaan, lempeä laine,
kumarru kaisla tuulinen.
Nuku, vesien syvä hiekka,
sinisty himerä pilvi.
Tuule hukkaan, tuuli uninen,
väsähdä värjyvä levä.
Hiilly, auringon iltasilmä,
kun salojen takana sataa.
Toisilla turuilla tuulet soi.
Laula laulua, öinen lintu,
itke ikäväni metsän syliin.
Pisarra maahan, illan kaste,
viihdytä, suon pehmeä villa.
Nukuta minua, tummuva nurmi,
keinuta uniin, koivikon latvus.
Laula laulua, harjun lintu,
kun salojen takana sataa.
Toisilla turuilla soitto soi.
(Iltalaulu, Satu Marttila)

***

Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.

***

Levoton on virta ja vierivä laine,
meri yksin suuri ja meri ihanainen.
Nuku virta helmassa meren.

Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.
Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.
Nuku lehti helmassa laakson.

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.

– Eino Leino –

***

On ajaton avaruus,
arjesta irronnut ikuisuus.
On rauha, hiljaisuus.

***

Kauniina nauhana vuosien päivät,
jokainen helminä muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmis’t en yhdenkään kadota sallis.
Koskaan ei tiedä onko aikaa
paljon vai vähän,
Yht’ äkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.

Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
Kyyneleet ei tuo sinua takaisin,
vaikka hetkellisesti sitä toivonkin.
Katseesi talon pienessä ikkunassa,
on vieläkin muistoissani olemassa.
Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen,
kun pyyhin silmäkulmasta kyyneleen.
Nuku siis rauhassa syvää unta,
ympärilläsi sateenkaarenvaltakunta.

***

On siellä ikuinen kesän maa,
sydän uupunut levätä saa.

***

Aika ei pysähdy.
Ja se on suuri siunaus
ja lohdutus sille,
joka vaikeuksissa kamppailee

– Maria Jotuni –

***
Elo mainen kun iltaan raukes,
oli tyyntä ja rauhaisaa niin.
Joku portti vaan hiljaa aukes
ja se iäksi suljettiin.
***

Tosin loppuvat kerran askelet vaeltajilta,
kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan.
Vaan katso: kaikki he kuitenkin mukana ovat,
nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan.

– Uuno Kailas –

***

On hiljainen taivaanranta,
eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta
aina ymmärtää voi.

***

Nyt enkelten kanssa käyt käsityksin,
ei jätetty meitäkään tänne yksin.
Jäi muistoksi lämpösi suloinen,
silmäsi loiste, hymysi aurinkoinen.

***

Pysähtyi sydämes pursi
rauhan vienoille vesille
armon auringon sylihin.
***

Niin yllättäen, äkkiä lähdit sä pois
emme sua vielä antaneet ois.
On suru, kaipaus suunnaton
mutt’ tiedämme sun hyvä olla nyt on.

***
Aamunkoitosta iltaruskoon
kulkija elämän taivaltaa.
Määränpäähän saapuessaan
uneen rauhaisaan vaipua saa.
***

Päättyi pitkä kaari elon,
väsynyt on saanut levon.
Nuku unta rauhaisaa.

***
Sydän uupunut levon sai,
valkeni ikuinen sunnuntai.

***
Säveltä hiljaisuuden
sanat ei häiritä saa.
Kirkkaus ikuisuuden
ihmistä koskettaa.
(Hilja Aaltonen)

***

Suru on se miten me
muistamme ilon.
Tummien puitten välistä pilkottaa
auringon valaiseman merenselän
kimaltavat kyyneleet.

***

Taivaan linnut, tuulet maan
seuraksesi sinne saat.
Kipua sä tunne et,
hiljaisuutta kuuntelet.

***

On kaipuuta, jota mitkään teot
eivät voi täyttää.
Ja on rakkautta, joka ei vaadi muuta
kuin sydämen hiljaisuutta.

***

Sinut saatoin rannalle ihanan maan,
jään sinua kyynelin kaipaamaan.

***

Hauras hellä ihmissydän
uupui mielin väsynein.
Antoi hyvä päivä tietä,
kantoi kotiin eksyneen.

***

Jossain
kirkkauden maassa kuljen.
Taakka harteita ei paina,
se on poissa.
Kukkaportin avaan,
suljen.
Hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuli.
Joka puu on ystäväni hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki – ihanassa maassa.
(Jossain, Einari Vuorela)

***

Muistovärssy

Muistovärssy isälle, äidille tai isovanhemmille

Ei pienet sydämemme
ymmärtää voi,
miks´ kultainen
vaarimme otettiin pois.

***

Hellästi varovasti heittäkää multaa
mummomme arkulle, siellä on kultaa.

***

Ikiuni vaivasi pyyhki pois,
ei oikein rauhaasi itkeä ois.
Mutta luopua äidistä/isästä/vaarista/isoäidistä parhaimmasta,
mikä estäisi kyyneleitä vuotamasta.
Sinä ansaitset kiitokset kauneimmat,
ikilevon pyhän ja rauhaisan.

***

Siell´ siunatun mullan alla
lepopaikkas on rauhaisa.
Sinne saatamme isän armaan
äidin vierelle nukkumaan.

***

Sä, Herra, palkitse Äidin vaivat,
sun taimes hoitoa hältä saivat.
Sun suuren lempesi kirkkaudesta
nään säteen Äitini katsehesta.
Siks´ tuntuu päivä kuin maillaan ois,
tään silmän loiste kun sammuu pois.
(Sakari Topelius)

***

Mummo kulta, tähtiin sulle vilkutamme.
Kuule siellä taivahassa,
mummo sua rakastamme.

***

Oi tuonen enkeli armias
lepo lempeä äidillemme/isällemme/mummollemme/vaarillemme anna.
Hänet siivin kirkkahin kuljeta,
ikirauhan rantahan kanna.

***

Jää hyvästi äiti/isä,
oli osasi antajan ainiaan.
Nyt vieläkin kalleinta annat meille,
pyhät muistot valoksi elämän teille.

***

Kiitos hoivasta lapsuuden,
rakkaudesta, min annoit meille
ohjaten askelta hyvän teille.
Annoit eestämme parhaintas,
siunaamme, äiti/isä, sun muistoas.
(Immi Hellén)

Muistovärssy nuorelle tai lapselle

 

***

Olen hattara pilven
ja kukkanen maan,
olen lintunen sinisiipi.
Mua kutsuu kerran enkelten maa.

***

Siellä on polut tasaiset astua.
Siellä ei silmät voi kyyneliin kastua.
Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot.
Siellä on pehmeät nukkua kehdot.

***

Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell´ on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.
(Aleksis Kivi)

***

Rakas lapsemme pienoinen,
nuku suojassa taivaan enkelien.
Enkeli uneen sinut tuudittaa,
enkelit meitäkin lohduttaa.
Me tiedämme, et ole siellä yksin.
Kuljet sielläkin, kulta, käsityksin.

***

Hiljaisuuden äärelle
sä miksi käyt näin varhain.
Ain sydämissäin sinusta
säilyy muisto parhain.
Hyvä Paimen rakastaa
pientä, pientä karitsaa.
Kantaa kunnes laskee sen,
helmaan Isän taivaisen.

***

Katkesi pienen linnun lento,
sävel jäi – se heläjää.

***

Kiitos leikeistä lapsuuden,
kiitos ajasta jälkeen sen.
Lepää rauhassa sisko-kulta.

***

Lepää rauhassa,
tuulen kehdossa,
tuoksussa kesäisen maan.

***

Niin lähdit enkeli kultainen
luo taivaan omien enkelten.

***

Lyhyet muistovärssyt

  • Kiitollisina kaivaten
  • Kiitollisina muistaen
  • Kiitollisena äidille/isälle/_____
  • Kiitos _____ suuresta rakkaudestasi
  • Kiittäen
  • Kiittäen ja kaivaten
  • Ikävöiden
  • Rakkaudella
  • Rakkaudella ja kaipauksella muistaen
  • Rakkaudella kaivaten
  • Rakkaudella muistaen
  • Rakkaudella ______
  • Sanomattomasti kaivaten
  • Suunnattomassa surussamme
  • Suurella rakkaudella
  • Sydämiimme kätkien
  • Sydän surua täynnä
  • Syvästi kaivaten
  • Syvästi surren
  • _____ muistolle
  • _____ muistaen
  • Jumalan rauhaa
  • Jälleennäkemisen toivossa
  • Kaikesta kiittäen
  • Kaipauksella
  • Kaipauksella muistaen
  • Kaivaten
  • Kaivaten sinua ____/äiti/isä/
  • Lepää rauhassa
  • Lämmöllä muistaen
  • Muistoasi siunaten
  • Muistosi säilyy aina
  • Olet aina sydämessäni
  • Pohjattomasti kaivaten
muistovärssy

Uskonnolliset muistovärssyt

 

***

Herra anna meille tyyneyttä
hyväksyä asiat,
joita emme voi muuttaa.

***

Herra on antanut meille elämän.
Hänen kädessään
on myös lähtömme hetki.

***

Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.

***

Herra, sinun kämmenelläsi on
väsyneen hyvä levätä ikuisesta ikuiseen.

***

Herra, Sinä katsot ajan
milloin väsynyt levon saa.

***

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

***

Hän, joka antaa surun,
antaa myös lohdutuksen.

***

Ihminen on kuin tuulen henkäys,
hänen päivänsä kuin pakeneva varjo.

***

Ikirauhan kutsu kulki,
tuuti uneen uupuneen.
Taivaan Isä hiljaa sulki
silmät siskon väsyneen.

***

Ilta on tullut, Luojani,
armias ole suojani.

***

Jumala ei koskaan sulje ovea
aukaisematta toista.

***

Jumalan kämmenellä
ei pelkää ihminen.
Jumalan kämmenellä
ei kukaan ole turvaton.

***

Jumala näyttää minulle tien sumusta
auringon sädehtivän kehrän luo.
(Edith Södergran)

***

Jätti jäljen ihanan,
kaaren kauniin, loistavan,
lensi syliin Jumalan.

***

Kaikella on aikansa,
mutta ihminen ei tunne
Jumalan asettamia aikoja.

***

Katsoi Herra ajan täyttyneen,
kutsui luokseen väsyneen.

***

Kaunis on kuunnella
kutsua Luojan,
nukkua pois, kun jo uupunut on.

***

Ei auttanut apu ihmisten,
ei rakkaus, rukous läheisten.
Olit toivossa päästä
viel´ kotihin kerran,
mutt´ matkasi johti
luo taivahan Herran.

***

Ei Häntä, jolta tähdet radan saa,
voi ihmisajatukset taivuttaa.
(Saima Harmaja)

***

Emme arvanneet aamuna kesäisen,
että on päiväsi viimeinen.
On Luojan kädessä ihmisen tie,
hän matkamme määrää
ja perille vie.

***

Eräänä yönä näin unta,
että kuljin merenrannalla Herran kanssa.
Taivaalla välkehti kuvia elämästäni.
Huomasin, että niissä kaikissa
oli jalanjälkiä hiekassa.
Joskus jälkiä oli kahdet,
joskus vain yhdet.
Elämäni vaikeissa kohdissa näin
vain yhdet jalanjäljet ja sanoin:
”Herra, Sinä lupasit kulkea aina kanssani.
Mikset ollut rinnallani
kun tarvitsin Sinua kipeimmin.”
Herra vastasi: ”Niissä kohdissa,
joissa olet nähnyt vain yhdet jalanjäljet,
lapseni, minä kannoin Sinua.”
(Ann Landers)

***

Kevyesti kuin perhonen
laskeutuu kukkaan,
kevyesti laskeutui Luojan käsi
ja pyyhki pois tuskan.

***

Kätes voimakas turvaksi anna,
kun uuvun, nosta ja kanna,
ikirauhaan kerran vie.

***

Levolle laske Luojani,
armias ole suojani.

***

Luoja kauan valmisti viljaa
vuosi vuodelta verkalleen.
Nyt enkelit kypsän lyhteen
vei elämän Herralleen.

***

Luoja päättää päivistämme,
tietää, tuntee elämämme.
Antaa rauhan, levon suo,
jokaisen hän kutsuu luo.

***

Minun päiväni olivat jo kirjoitetut
kaikki sinun kirjaasi,
ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.
***

Minä olen ylösnousemus ja elämä,
joka uskoo minuun,
hän elää vaikka olisi kuollut.

***

Mitä tummempi taivas,
sitä kirkkaammat tähdet.
Mitä suurempi suru,
sitä lähempänä Jumala.

***

Niin hiljaa enkeli kulkua johti
elon virran valkeita rantoja kohti.

***

Niin lyhyt askel
ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja
välillä taivaan ja maan.

***

Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää,
lepää Jumalan kämmenellä.

***

Oi Herra, sä korkeaan kirkkautees
meidän uupunut rakkaamme vie.

***

Oi taivaan Isä rakkahin
lepo lempeä hänelle anna,
käsivarsin hellin ja turvallisin
ikirauhaan luoksesi kanna.

***

Olinpa vähällä antaa surulle vallan
ja kysellä: miksi, voi miksi?
Samassa silmäni näkivät:
Taivahan Taatto Sinua portilla halasi,
tervetulleeksi toivotti kotiin:
”Käyhän peremmälle, tässä jo kerroin
Sinun tulevan tänäänKatso tuonne!
Tuo joukko on tullut Sinua vastaan.”
Näin kuinka liityit riemuiten
edellä menneiden joukkoon.
Ja minä olin vähällä antaa surulle vallan.
(Marja Rautiainen)

On aika silmät sulkea
ja lepoon painaa pää.
Herran käsi siunaava
sun otsallesi jää.

***

On arvaamaton elon retki,
ei tiedä mitä huomispäivä tuo.
Ei ole tiedossamme lähdön hetki,
on tyydyttävä mitä Herra suo.

***

On Jumalan kädessä ihmisen tie,
Hän matkamme määrää ja perille vie.

***

On kädessä kulku kohtalon.
Tahtosi, Isä, tapahtukoon.

***

On luonain Hän, kun jätän tämän maan
ja Isän kotiin mä muutan ihanaan.

***

On lähdön hetki saapuva,
se kaikki kohtaa kerran.
Vaan milloin, millä tavalla,
se tiedossa on Herran.

***

On pursi irronnut maan laiturista,
vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.

***

Samoin kuin olette osalliset
kärsimyksistä,
samoin olette osalliset myöskin
lohdutuksesta.

***

Sinessä lintu liitää – pilviä tuuli tuo
kera kaipausten – kiitosten siivin,
siirrymme Jumalan luo.

***

Sinua, Herra, kiitän elämästä,
päivistä menneistä ja myöskin tästä.
On kädessä kulku kohtalon.

***

Soi hiljaa surun kannel.
Niin pieni eessä Luojan
on täällä ihminen.

Soi temppelin kellot hiljaa,
Elon Herra on niittänyt viljaa,
surun tuonut on tullessaan.

***

Sun suojassasi, Jumala,
mä olen aina turvassa.
Yöllä sekä päivällä
sä olet aina lähellä.

***

Suojaavat siipes, Jeesus,
mun päälleni levitä.

***

Suuri oppaamme tuntevi kyllä
joka ikisen askeleen.
Hänen kätensä meillä on yllä,
kun kutsuvi kirkkauteen.

***

Viheriäisille niityille Hän
vie minut lepäämään.
***

Taivaan enkelten kyliin
sinut luotamme lähetettiin.
Pyhän Jumalan suureen syliin,
käsiin helliin ja rakastaviin.

***

Ylitse elämän,
ohi kuoleman rajan,
Jumala vienyt on vaeltajan.